Kentän keskellä oli isänmaan alttari, jolle johtivat neljät portaat niiltä neljältä taholta, jonne alttarin yläpuolella kohoavan obeliskin sivut näyttivät.
Alttarin neljässä nurkassa paloivat suunnattomat suitsutuspannut; niissä paloi suitsutuspihkaa, jota kansalliskokouksen päätöksen mukaan sai polttaa vain Jumalan kunniaksi!
Alttarin reunoihin sommitellut kirjoitukset kuuluttivat kaikelle maailmalle, että Ranskan kansa on vapaa, ja kehoittivat toisiakin kansoja vapauteen!
Oi, sinua, isiemme suuri ilo! Sinä olit niin elävä, niin syvä, niin rehellinen, että sinun väreilysi on ulottunut meihin asti!
Ja kuitenkin taivas puhui kuin entisajan auguri!
Joka hetki sadekuuroja, tuulenpuuskia, synkkiä pilviä: 1793, 1814, 1815!
Ja silloin tällöin päivän pilkahtelua: 1830, 1848!
Ja jos joku profeetta olisi tullut ennustamaan sellaista tälle miljoonajoukolle, kuinka hänet olisi otettu vastaan?
Niinkuin kreikkalaiset Kalkaan, niinkuin trojalaiset Kassandran!
Mutta tänä päivänä kuunneltiin vain kahta ääntä: uskon ääntä ja sen vastauksena toivon ääntä.