Sotakoulurakennusten eteen oli pystytetty parvekkeita.
Nämä parvekkeet, jotka oli verhottu kankaalla ja joiden yläosaan oli ripustettu kolmiväriverhot, oli varattu kuningattarelle, hoville ja kansalliskokoukselle.
Kaksi samanlaista valtaistuinta, kolmen askelen päässä toisistaan, oli varattu kuninkaalle ja kansalliskokouksen puheenjohtajalle.
Kuningas, joka oli täksi ainoaksi päiväksi nimitetty Ranskan kansalliskaartin kaikkivaltiaaksi ylipäälliköksi, oli siirtänyt ylipäällikkyyden Lafayettelle!
Lafayette oli siis tänä päivänä kuusimiljoonaisen aseellisen joukon generalissimus!
Hänen onnellaan oli kiire päästä huipulle; kun se paisuisi häntä suuremmaksi, haalistuisi se pian ja sammuisi kokonaan.
Tänä päivänä se olikin huippukohdassaan, mutta kuten yölliset aavenäyt vähitellen sivuuttavat inhimilliset mittasuhteet, oli sekin kasvanut muodottomasti hajotakseen lopulta usvapilveksi, sitten haihtuakseen ja kadotakseen.
Mutta liittojuhlan aikana kaikki oli todellista, kaikessa oli todellisuuden leima ja voima.
Kansassa, joka pian pirstoutuisi, kuninkaassa, jonka pää pian putoaisi, ja ylipäällikössä, joka pian ratsastaisi valkoisella hevosellaan maanpakoon.
Kylmän sateen valuessa maahan, vihurituulen liehtoessa, päivän — ei auringon — säteitten soutaessa synkän pilvikatoksen läpi työntyivät liittojuhlaedustajat tähän suunnattomaan sirkukseen Voittokaaren kolmesta portista. Tämän etuvartioston jälkeen, jonka viisikolmattatuhatta miestä kaarsi kahtena rivinä koko sirkuksen soikion, saapuivat Pariisin valitsijat, sitten kommuunin edustajat ja sen jälkeen kansalliskokouksen jäsenet.