Departementtien liput ja kolmiväriset viirit, jotka oli tuotu alttarin kupeelle, muodostivat sen ympärille tuhatvärisen liehuvan vyön, jota lounaispuhuri vihaisesti riuhtoi.
Kun messu oli toimitettu, astui Talleyrand jonkun porrasaskelman alemmas ja siunasi kansallislipun ja kahdeksankymmenen kolmen departementin viirit. ‘
Sitten alkoi pyhä valanvannonta.
Ensimmäiseksi Lafayette vannoi kuningaskunnan kansalliskaartien nimessä.
Kansalliskokouksen puheenjohtaja vannoi sitten Ranskan nimessä.
Sen jälkeen kuningas vannoi omassa nimessään.
Lafayette hyppäsi ratsultaan maahan, astui alttarin edessä olevan aukion yli, nousi portaat, paljasti miekkansa, painoi sen kärjen raamatulle ja lausui lujalla, vakaalla äänellä:
»Me vannomme ikuista uskollisuutta kansalle, laille, kuninkaalle. Vannomme suojelevamme voimiemme mukaan kansalliskokouksen säätämää ja kuninkaan vahvistamaa hallitusmuotoa, turvaamme, lakien mukaan, henkilökohtaisen vapauden ja omistusoikeuden koskemattomuuden, viljan ja elintarpeitten jakelun valtakunnassa, yleisten verojen kannon, minkälaatuisia ne ovatkin; vannomme olevamme yhtä kaikkien ranskalaisten kanssa veljeyden katkeamattomien siteitten muodossa.»
Tämän valan aikana vallitsi hiiskumaton hiljaisuus.
Mutta tuskin oli vala vannottu, kun sata kanuunaa jyrähti; se oli merkki naapuridepartementeille.