»Minä, ranskalaisten kuningas», sanoi Ludvig XVI, »minä vannon sen vallan nojalla, jonka valtion perustuslaki minulle antaa, säilyttäväni kansalliskokouksen säätämän ja minun vahvistamani hallitusmuodon ja hallitsevani lakien mukaan.»
Ah, sire, sire, miksette tälläkään kerralla vannonut alttarilla?
Kesäkuun 21 päivä vastaa heinäkuun 14 päivälle, Varennes ratkaisee
Mars-kentän arvoituksen.
Mutta olipa vala väärä tai vilpitön, se sai silti salamansa ja jylinänsä.
Sata panosta laukaistiin, niinkuin oli laukaistu Lafayettelle ja kansalliskokouksen puheenjohtajalle ja departementtien tykistö lausui kolmannen kerran Euroopan kuninkaille seuraavan uhkaavan viestin: »Varokaa, Ranska on jalkeilla! Varokaa, Ranska tahtoo olla vapaa ja niinkuin muinen Rooman lähettiläs toi viittansa poimuissa rauhan tai sodan, niin Ranskakin on valmis ravistelemaan viittaansa koko maailman yli!»
VII
Täällä käy karkelo!
Tässä väkijoukossa vallitsi hetken aikaa suunnaton ilo.
Mirabeau unohti tuokioksi kuningattaren, Billot unohti tuokioksi
Catherinen.
Kuningas poistui yksimielisten suosionosoitusten raikuessa.