Koira vilkaisi ensin vasemmalleen ja oikealleen kuin varmentuakseen, ettei mies, jota vastaan se tuntui vannoneen heltymätöntä vihaa, saisi mistään apua. Kun se huomasi tämän seisovan yksin ja aseettomana, ryömi se hitaasti kopistaan, muistuttaen tällöin enemmän käärmettä kuin nelijalkaista, syöksyi sitten äkkiä eteenpäin ja pääsi yhdellä loikkauksella kolmanneksen välimatkasta, joka eroitti sen vastustajastaan.
Mirabeau pani käsivarret ristiin rinnalleen ja katseessa voima, joka teki hänestä puhujalavalla jyrisevän Jupiterin, hän suuntasi silmänsä koiraan.
Samalla kaikki hänen jäntevän ruumiinsa kehittämä sähkö tuntui keskittyneen hänen otsaansa. Hänen hiuksensa nousivat karilleen kuin leijonanharja ja jos tällöin olisi ollut yö eikä se päivänhetki, jolloin laskeva aurinko vielä valaisi, olisi varmaankin jokaisen hiuskarvan nähty kipunoivan.
Koira pysähtyi ja tuijotti häneen.
Mirabeau kumartui ottamaan maasta kourallisen hiekkaa ja viskasi sen koiran silmille.
Koira ulvahti ja uudella hypyllä se tuli kolmen neljän askelen päähän vastustajastaan. Mutta silloin tämä astui askelen koiraan päin.
Elikko oli hetken aikaa liikkumaton kuin metsästäjä Kephaloksen graniittikoira. Mirabeaun lähestyminen teki sen levottomaksi, se näytti empivän vihan ja pelon vaiheilla, hampaat ja silmät uhkasivat yhä, mutta samalla se lyyhistyi takakäpälilleen. Sitten Mirabeau kohotti kätensä hallitsijan elein, joka oli niin monesti koitunut hänelle voitoksi puhujalavalla, kun hän sinkosi vihollistensa silmille purevat, vihlovat, musertavat ivasanansa, ja masennettu koira alkoi väristä kaikilta jäseniltään ja peräytyi vilkuillen taakseen nähdäkseen, oliko pakotie esteetön. Äkkiä se sitten pyörsi poispäin ja kapaisi takaisin koppiinsa.
Mirabeau kohotti päänsä ylpeänä ja haltioissaan kuin joku
Isthmos-kisojen voittaja.
»Ah, herra tohtori», sanoi hän, »vanhempi Mirabeau oli oikeassa väittäessään, että koirat voivat pyrkiä ihmisyyden edustajiksi. Näitte tuon äsken röyhkeänä, sitten pelkurina ja nyt se on nöyrä kuin ihminen.»
Hän antoi kätensä vaipua rentona kupeelle ja sanoi käskevällä äänellä: