Tässä olen.»
Isidor kumarsi Pitoulle, noudatti kreivittären kutsua ja astui salonkiin.
Mutta kun hän aikoi sulkea oven, voidakseen häiriintymättä puhella kreivittären kanssa, työnsi Andrée sen takaisin, niin että se jäi raolleen.
Kreivittären tarkoitus ilmeisesti oli, että se saisi olla raollaan.
Pitou joutui siis kuulemaan, mitä salongissa puhuttiin.
Hän huomasi, että salongin peräovi, se, josta pääsi makuusuojaan, oli niinikään auki. Sebastienkin voisi siis itse näkymättömänä kuulla, mitä kreivitär ja varakreivi toisilleen sanoivat, kuten hän itsekin kuulisi.
»Olette kysellyt minua, herra», sanoi kreivitär langolleen.
»Saanko tietää, miksi kunnioitatte minua vierailullanne?»
»Madame», vastasi Isidor, »sain eilen kirjeen Olivierilta ja siinä, kuten muissakin minulle lähettämissään kirjeissä, hän pyytää minua tuomaan teille sydämelliset tervehdykset Hän ei tiedä vielä, milloin voi palata Pariisiin. Hän olisi ylen onnellinen, niin hän sanoo, jos saisi teiltä joitakin tietoja joko siten, että lähettäisitte minun välitykselläni hänelle kirjeen tai että yksinkertaisesti lähetätte hänelle suulliset terveiset.»
»Hyvä herra», sanoi kreivitär, »en ole toistaiseksi voinut vastata kirjeeseen, jonka herra kreivi minulle lähtiessään kirjoitti; koska en tiedä hänen osoitettaan. Mutta turvaudun mielelläni välitykseenne täyttääkseni kuuliaisen ja kunnioittavan aviopuolison velvollisuudet. Jos siis suvaitsette tulla huomenna uudelleen, on herra de Charnylle menevä kirje valmiina.»