»Ihanko totta, herra?»
»Tunnen sinut, kapteeni Pitou», vastasi vieras, »tunnen sinut, tilanhoitaja Billot».
»Juuri niin», myönsi Pitou.
»Mutta miksi noin synkkänä, Billot?» kysyi vieras. »Siksikö, että vaikka olet Bastiljin valloittaja, vieläpä ensimmäinen hyökkääjä, sinulle on unohdettu antaa heinäkuun neljännentoista päivän muistomerkki ja juhlia sinua, kuten on juhlittu herroja Maillardia, Elietä ja Hullinia?»
Billot hymyili halveksivasti.
»Jos tunnet minut, veli», sanoi hän, »pitäisi sinun tietää, ettei sellainen hölynpöly voi synkentää minun sydäntäni».
»Senkö vuoksi siis, että jalomielisyydessäsi koetit turhaan ehkäistä de
Launayn, de Foulonin ja le Berthierin murhaa?»
»Tein parhaani ja mikäli voimani riittivät noiden murhien välttämiseksi», sanoi Billot. »Olen useammin kuin kerran nähnyt unissani niiden rikosten uhrit eikä kukaan heistä ole johtunut syyttämään minua.»
»Ehkä sen vuoksi, että palattuasi lokakuun viidennen ja kuudennen päivän tapahtumien jälkeen maatilallesi huomasit aittasi tyhjiksi ja peltosi kyntämättömiksi?»
»Olen rikas, ei minua liikuta yhden sadon tuhoutuminen.»