»Silloin», sanoi tuntematon ja katsoi Billotia suoraan silmiin, »on syynä se, että tyttäresi Catherine…»
»Vaiti!» keskeytti tilanhoitaja ja tarttui vieraan käsivarteen.
»Älkäämme puhuko siitä.»
»Miksemme», tokaisi tuntematon, »jos minä puhun siitä auttaakseni sinua kostamaan?»
»Se on toinen juttu», sanoi Billot kalveten ja hymyillen yhtaikaa, »puhukaamme siitä».
Pitou ei ajatellut enää juomaa eikä ruokaa, hän silmäili vierasta kuin jotakin taikuria.
»Entä kuinka aiot kostaa?» kysyi tuntematon hymyillen.
»Sano? Niinkö tökerösti, että yrität surmata yksilön, kuten olet kerran yrittänytkin?»
Billot valahti kuolonkalpeaksi. Pitou tunsi kylmät kareet selässään.
»Vai sitenkö, että aiot vainota koko säätyluokkaa?»
»Vainoamalla koko luokkaa», sanoi Billot, »sillä yhden rikos on kaikkien rikos. Herra Gilbert, jolle valitin kohtaloani, sanoi: 'Billot-parka, mitä sinulle on tapahtunut, se on tapahtunut sadoille tuhansille isille! Mitäpä muutakaan nuoret ylimykset tekisivät kuin viettelisivät rahvaan tyttäriä ja vanhat muuta kuin kuluttaisivat kuninkaan rahoja?'»