Ja hän olisi varmaankin jatkanut: »sillä minä tiedän, missä hän on ja minä tapaan hänet joka päivä», mutta Billot sanoi äänellä, joka ei sietänyt vastustelua:
»Hän on kuollut!»
Pitou painoi päänsä alas. Hän ymmärsi.
Vaikka Catherine kenties elikin muille, oli hän kuollut isältään.
»Ah», mutisi tuntematon, »jos olisin Diogenes, sammuttaisin lyhtyni, sillä minä luulen löytäneeni ihmisen».
Sitten hän nousi, ojensi kätensä Billotille ja sanoi:
»Veli, lähde kanssani kävelylle. Sillaikaa tämä kelpo nuorukainen tyhjentäköön viinipullonsa ja lopettakoon ateriansa.»
»Lähden mielelläni», sanoi Billot, »sillä alan käsittää, mitä aiot tarjota minulle».
Hän tarttui tuntemattoman käsivarteen ja sanoi Pitoulle:
»Odota minua täällä, kunnes palaan.»