Kansalliskokous peräytyi kaksi päivää varemmin tekemästään päätöksestä.
Se peruutti päätöksensä.
Silloin muuan edustaja nousi puhumaan.
"Ei riitä, että peruutatte päätöksenne", sanoi hän. "Kaksi päivää sitten sitä laatiessanne te julistitte, että kommuuni on tehnyt isänmaalle hyvän palveluksen. Ylistys on liian epämääräinen, sillä jonakin päivänä te voitte sanoa, että kommuuni on palvellut isänmaata hyvin, mutta että se ja se kommuunin jäsen ei ansaitse tätä kiitoslausetta. Silloin se ja se jäsen joutuu vainon alaiseksi. On siis sanottava, ei kommuuni, vaan kommuunin jäsenet."
Kansalliskokous päätti tunnustaa, että kommuunin jäsenet ovat tehneet isänmaalle hyvän palveluksen.
Samaan aikaan kun kansalliskokous äänesti tästä kysymyksestä, Robespierre piti kommuunille laajan puheen, jossa hän huomautti, että koska kansalliskokous inhoittavien temppuilujen avulla oli saanut yleisneuvoston menettämään julkisen luottamuksen, tämän yleisneuvoston oli väistyttävä ja käytettävä sitä ainoaa keinoa, joka vielä voisi kansan pelastaa, toisin sanoin, sen oli luovuteltava valta kansalle.
Kuten aina, Robespierre oli epäselvä ja häälyväinen, mutta hirveä.
Mitä merkitsi lause: luovutettava valta kansalle?
Sitäkö, että kansalliskokouksen päätökseen alistuttaisiin ja hyväksyttäisiin uudet vaalit? Tuskinpa vain.
Sitäkö, että lainmukainen valta poistettaisiin ja se poistamalla selitettäisiin, että kommuuni, joka oli järjestänyt elokuun 10 päivän, katsoi itsensä kykenemättömäksi jatkamaan vallankumouksen suurta työtä ja uskoi kansalle työn työdentämisen?
Jos holtittomalle kansalle, jonka sydän oli tulvillaan kostoa, uskottaisiin elokuun 10 päivän työn jatkaminen, merkitsisi se niiden miesten teurastusta, jotka elokuun 10 päivänä olivat taistelleet sitä vastaan ja jotka sen jälkeen oli teljetty Pariisin vankiloihin.