"Mestari", sanoi Gilbert, "kun te lausutte nuo sanat heltymättömällä kylmäverisyydellänne, saatte minut värisemään!"
"Minkä sille voi? Minä olen vain kaiku: kohtalon kaiku!"
Gilbert taivutti päätänsä.
"Muistatteko, Gilbert, mitä sanoin teille Bellevuessa lokakuun kuudentena päivänä ennustaessani markiisi de Favrasin kuolemaa?"
Gilbert säpsähti.
Hän, joka oli voimakas ihmisten ja tapahtumienkin edessä, tunsi tämän salaperäisen olennon edessä itsensä heikoksi kuin lapsi.
"Sanoin teille", jatkoi Cagliostro, "että jos kuninkaan poloisissa aivoissa olisi hitunenkin sitä itsesäilytysvaistoa, jota hänellä en toivonut olevan, hän pakenisi".
"No, hän pakeni", vastasi Gilbert.
"Niin, mutta minä odotin hänen tekevän sen ajoissa. Hän pakeni, mutta hyväinen aika, tehän tiedätte, se oli myöhäistä! Minä lisäsin, ette ole kai sitä unohtanut, lisäsin, että jos kuningas vastustelisi, jos kuningatar vastustelisi, jos ylimykset vastustelisivat, me tekisimme vallankumouksen."
"Niin, olette oikeassa, yhä vain oikeassa! Vallankumous on tehty!" sanoi Gilbert huokaisten.