Silloin ulko-ovi aukeni ja tuomittu kaatui murhaajien iskuista.
Jos sensijaan vanki vapautettiin, nousi musta haamu, laski kätensä hänen päälaelleen ja sanoi:
"Tehtäköön tilaa!"
Ja vanki oli pelastunut.
Kun Maillard oli saapunut Abbayen portille, oli muuan mies lähtenyt muurin kupeelta ja astunut hänen eteensä.
Heti ensimmäisten sanojen jälkeen Maillard oli tuntenut tämän miehen ja kumartanut kookasta varttansa, ehkei alistumisen, niin toki myöntyväisyyden merkiksi.
Hän oli sitten kutsuttanut tämän miehen vankilaan, ja kun pöytä oli kunnossa ja tuomioistuin oli saatu järjestetyksi, hän oli sanonut:
"Pysytelkää tuolla ja kun esille tulee henkilö, jonka kohtalosta olette huolissanne, tehkää minulle merkki."
Mies oli painunut nurkkaansa ja illasta alkaen hän oli istunut siinä mykkänä, liikkumattomana, odottavana.
Tämä mies oli Gilbert.