Pari kolme murhamiestä kurkisti ovesta sisälle ja tiedusteli, mitä oli tehtävä.
Tuomioistuin oli vaiti.
"Tehkää mitä haluatte", sanoi vihdoin yksi sen jäsenistä.
"Hyvä on", huusivat murhaajat, "juokoon nuori tyttö maljan kansan menestykseksi!"
Ja sitten muuan veren punaama mies, jonka hihat oli kääritty ylös ja jonka kasvoilla oli villi ilme, tarjosi neiti de Sombreuilille lasin, jossa toisten arvelujen mukaan oli verta, toisten mukaan yksinkertaisesti viiniä.
Neiti de Sombreuil huusi: "Eläköön kansa!" Hän kostutti huulensa nesteessä, mitä se lienee ollutkin, ja herra de Sombreuil oli pelastettu.
Jälleen kului pari tuntia.
Ja sitten Maillardin ääni, yhtä tunteettomana eläviä kutsuessaan kuin Minoksen ääni vainajaa manatessaan, Maillardin ääni lausui seuraavat sanat:
"Kansatar Andrée de Taverney, kreivitär de Charny."
Tämän nimen kuullessaan Gilbert tunsi jalkojaan herpaisevan ja sydämensä lakkaavan sykkimästä.