Lukijat lienevät huomanneet, kuinka tasapuolisesti olemme romaanin muodossa esittäneet kaikki, mikä oli hirveää, julmaa, hyvää, kaunista, suurta, verenhimoista, alhaista niissä ihmisissä ja tapahtumissa, jotka ovat toisiaan seuranneet.
Miehet, joista puhumme, ovat nyt vainajia. Tapahtumat, jotka historia on tehnyt kuolemattomiksi, tapahtumat, jotka eivät kuole, pysyvät alati.
No niin, me voimme manata haudasta kaikki ruumiit, jotka siellä ovat maanneet ja joista vain harvat ovat kuolleet ehdittyään täyttää elämänsä päivät. Me voimme sanoa Mirabeaulle: "Nouse, kansantribuuni!" Ludvig XVI:lle: "Nouskaa, marttyyri!" Me voimme sanoa: "Nouskaa kaikki te, joiden nimi on ollut Favras, Lafayette, Bailly, Fournier amerikalainen, Jourdan kaulankatkaisija, Maillard, Théroigne de Méricourt, Barnave, Bouillé, Gamain, Pétion, Manuel, Bantou, Robespierre, Marat, Vergniaud, Dumouriez, Marie-Antoinette, rouva Campan, Barbaroux, Roland, rouva Roland, kuningas, kuningatar, työmies, kansanjohtajat, kenraalit, murhaajat, valtiolliset kirjailijat, nouskaa ja sanokaa, enkö ole esittänyt teitä nykypolvelle, kansalle, isoisille, ennenkaikkea naisille — poikiemme äideille, joille haluan opettaa historiaa — esittänyt teitä, ellen sellaisina kuin olitte — kukapa voi kerskua pohjanneensa teidän salaisuuksiinne? — niin ainakin sellaisina kuin olen teidät nähnyt."
Me voimme sanoa tapahtumille, jotka yhä reunustavat edessämme olevaa taivalta: "Suuri ja valoisa heinäkuun neljästoista päivä, lokakuun viidennen ja kuudennen päivän synkät ja uhkaavat yöt, Mars-kentän verinen myrsky, missä ruuti sekoittui salamaan ja tykkien jyske ukon jyrinään, kesäkuun kahdennenkymmenennen päivän ennustava hyökkäys, elokuun kymmenennen päivän hirveä voitto, syyskuun toisen ja kolmannen päivän viiltävät muistot, sanokaa, olenko kuvannut teidät oikein, olenko kertonut teidät hyvin, olenko tieten valehdellut, olenko pyrkinyt puhdistamaan tai herjaamaan teitä?"
Ja miehet vastaavat — tapahtumatkin vastaavat: "Olet etsinyt totuutta vihatta ja intohimotta. Olet luullut sanoneesi totuuden silloinkin kun et ole totta puhunut. Olet pysynyt uskollisena menneisyyden mainetöille, tunteettomana nykyisyyden huikaisevalle loistolle, luottavana tulevaisuuden lupauksille. Saat synninpäästön, vaikket ylistystä saakaan."
No niin, mitä olemme tehneet, emme valittuna tuomarina, vaan puolueettomana kertojana, sen me teemme loppuun asti. Ja tämä loppu lähenee, sivu sivulta, hyvin nopeasti. Me kiidämme tapahtumien kaltevalle pinnalla. Ei ole monta pysähdystovia syyskuun 21 päivästä, kuninkuuden kuolinpäivästä, tammikuun 21 päivään, kuninkaan kuolinpäivään.
Olemme kuulleet valtuustonjäsen Lubinin kuninkaallisen vankilan ikkunoitten alla kuuluttavan lujalla äänellä, että tasavalta oli perustettu, ja tämä kuulutus on vienyt meidät Templeen.
Astukaamme siis siihen jylhään rakennukseen, joka sulkee sisäänsä kansalaiseksi muuttuneen kuninkaan, kuningattarena pysyneen kuningattaren, marttyyrina kuolevan hurskaan naisen ja kaksi poloista, iältään, ellei syntyperältään, viatonta lasta.
Kuningas oli Templessä. Kuinka hän oli sinne joutunut? Oliko hänelle alusta pitäen varattu se häpeällinen vankila, missä hän nyt asui?
Ei.