Kansalliskokous ei puolestaan kitsastellut kuninkaan ateriarahoja myöntäessään. Kuningas söi paljon. Emme moiti häntä siitä. Bourbonien luonteeseen kuuluu hyvä ruokahalu. Mutta kuningas söi sopimattomilla hetkillä. Hän söi, ja vankasti söikin, kun Tuilerieissa surmattiin. Ei sillä hyvä, että hänen oikeudenkäyntinsä aikana tuomarit moittivat häntä siitä sopimattomasta ateriasta, mutta mikä on paljoa vakavampaa, historiakin, heltymätön historia on merkinnyt sen aikakirjoihinsa.
Kansalliskokous oli siis myöntänyt viisisataatuhatta livreä kuninkaan ruokarahoiksi.
Niiden neljän kuukauden aikana, jotka kuningas oli Templessä, kulut olivat neljäkymmentätuhatta livreä, siis kymmenentuhatta kuukaudessa, kolmesataakolmekymmentäkolme livreä päivässä — assignaatteja tosin, mutta siihen aikaan assignaatit olivat menettäneet arvostaan kymmenen tai kahdeksan prosenttia.
Ludvig XVI:lla oli Templessä kolme palvelijaa ja kolmetoista keittiövirkailijaa. Päivälliseksi tarjottiin joka päivä neljä esiruokalajia, kaksi paistosta, joista kummassakin oli kolme palasta, neljä väliruokalajia, kolme muhennosta, kolme lautasellista hedelmiä, yksi karahvillinen bordeauxia, yksi karahvillinen muskottiviiniä ja yksi karahvillinen madeiraa.
Kuningas ja kruununprinssi yksin joivat viiniä, kuningatar ja prinsessat joivat vain vettä.
Tällä taholla kuninkaalla siis ei ollut syytä valitella.
Mutta häneltä puuttui kokonaan ilma, ruumiinliikunto, aurinko ja siimes.
Tottuneena Compiègnen ja Rambouilletin metsästysretkiin, Versaillesin puistoihin ja isoon Trianoniin, Ludvig XVI huomasi joutuneensa ahdetuksi, ei edes pihaan, ei edes puutarhaan, ei edes kävelykujalle, vaan kuivalle, alastomalle maaperälle, missä oli neljä kulonpolttamaa nurmisarkaa ja joku heiveröinen, kitukasvuinen, syystuulten riipoma puu.
Sillä aukeamalla kuningas ja hänen perheensä kävelivät joka päivä kello kahden jälkeen. Erehdymme: kuningasta ja hänen perhettään kävelytettiin joka päivä kello kahden jälkeen.
Se oli ennenkuulumatonta, julmaa, raakaa, mutta vähemmän raakaa, vähemmän julmaa kun Madridin inkvisitsioni-luolat, kuin Venetsian kymmenen neuvoston lyijykamarit, kuin Spielbergin tyrmät.