Kello kymmenen kuningas meni kuningattaren puolelle ja vietti siellä koko aamupäivän. Aika kului miltei yksinomaan kruununprinssin opetukseen. Kuningas antoi hänen lukea jonkun sivun Corneillea tai Racinea ja opetti hänelle maantietoa ja neuvoi häntä laatimaan karttaluonnoksia. — Kolmea vuotta aikaisemmin Ranska oli jaettu departementteihin ja nimenomaan tätä kuningaskunnan maantietoa kuningas selitti pojalleen.
Kuningatar puolestaan askarteli kuninkaallisen prinsessan opetuksessa. Toisinaan opetus keskeytyi, kun kuningatar vaipui synkkiin, syviin mietteihin. Kun sellainen hetki tuli, jätti kuninkaallinen prinsessa äitinsä tämän tuntemattoman tuskan valtaan, jolla oli toki itkun lohdutus, ja poistui varpaillaan ja viittasi veljeään pysymään hiljaa. Kuningatar oli näissä mietteissään milloin pitemmän, milloin lyhemmän ajan. Sitten hänen silmäripsiensä kulmaan ilmestyi kyynel, se vieri hänen poskelleen ja tipahti hänen keltaiselle, norsunluunväriselle kädelleen. Silloin miltei aina poloinen naisvanki, joka oli hetken liidellyt vapaana ajatuksen mittaamattomassa maailmassa, muistojen rajattomilla kentillä, poloinen naisvanki kavahti äkisti haaveilustaan ja, silmäiltyään ympärilleen, astui takaisin vankilaansa, pää kumarassa ja sydän murtuneena.
Kello kaksitoista kuninkaalliset naiset menivät madame Elisabethin huoneeseen pukua muuttamaan. Sen hetken kommuunin häveliäisyydentunne oli suonut naisille yksinäisyyden hetkeksi. Valtuuston virkailija ei ollut läsnä.
Kello yksi, jos sää salli, kuninkaallinen perhe päästettiin puutarhaan. Neljä valtuuston virkailijaa ja yksi kansalliskaartin legionapäällikkö saattoivat tai paremminkin vartioivat heitä. Kun Templessä siihen aikaan oli paljon työmiehiä taloja purkamassa ja uusia seiniä rakentamassa, eivät vangit voineet liikkua muualla kuin Marronniers-lehtokujan alkupäässä.
Cléry oli mukana näillä kävelyillä. Hän voimistelutti nuorta prinssiä antaen tämän heittää palloa tai teikata.
Kello kaksi palattiin torniin. Cléry palveli päivällispöydässä. Joka päivä juuri sillä hetkellä Santerre saapui Templeen kahden ajutantin seurassa. Hän tutki huolellisesti kuninkaan ja kuningattaren huoneistot.
Joskus kuningas puhutteli häntä; kuningatar ei milloinkaan. Hän oli unohtanut kesäkuun 20 päivän ja mitä hän oli velkaa tälle miehelle.
Aterian päätyttyä mentiin ensimmäiseen kerrokseen. Kuningas pelasi pikettiä tai lautaa kuningattaren tai sisarensa kanssa.
Sillaikaa Cléry haukkasi päivällisensä.
Kello neljä kuningas oikaisihe pikkusohvalle tai tilavaan nojatuoliin lepäämään. Silloin vallitsi huoneessa mitä syvin hiljaisuus. Prinsessat ottivat käteensä kirjan tai ompeluksen ja jokainen pysyi liikkumattomana, yksinpä pikku kruununprinssikin.