Aamulla Cléry nousi ja puki kuninkaan, kuten tavallisesti. Sitten hän aikoi mennä pieneen torniin pukemaan kruununprinssiä. Mutta häntä ei päästetty, ja muuan valtuuston virkailija, Véron niminen, sanoi hänelle:
"Te ette tapaa enää toisia vankeja eikä kuningas näe enää lapsiaan."
Tällä kerralla Cléry ei tohtinut kertoa isännälleen tätä kauheaa uutista.
Kello yhdeksältä kuningas,-joka ei tiennyt tästä tiukasta määräyksestä, pyysi päästä perheensä luokse.
"Emme ole saaneet ohjeita", vastasivat komisaarit.
Kuningas oli itsepintainen. Mutta miehet eivät vastanneet mitään, vaan poistuivat.
Kuningas jäi kahden kesken Cléryn seuraan. Kuningas istui, Cléry nojasi seinään. Molemmat olivat masentuneita.
Puolta tuntia myöhemmin kaksi valtuuston virkailijaa astui sisälle. Heitä seurasi muuan ravintolan tarjoilija, joka toi kuninkaalle palasen leipää ja pullollisen marjamehua.
"Hyvät herrat", kysyi kuningas, "enkö siis pääse päivälliselle perheeni luokse?"
"Me saamme ohjeet kommuunilta", vastasi toinen miehistä.