Ministeriön kirje sanoi mahtipontisesti:
"Tasavalta ei ryhdy minkäänlaisiin neuvotteluihin, ennenkuin vihollinen on poistunut tasavallan alueelta."
Dantonin kirje sanoi:
"Jotta preussilaiset poistuisivat tasavallan alueelta, neuvotelkaa mihin hintaan tahansa."
Neuvottelu ei ollut helppo tehtävä, kun ottaa huomioon Preussin kuninkaan silloisen mielentilan. Jokseenkin samaan aikaan kun Pariisiin saapui viesti Valmyn voitosta, saapui Valmyhyn uutinen kuninkuuden lakkauttamisesta ja tasavallan julistamisesta. Preussin kuningas oli raivoissaan.
Tämän sotaretken päämääränä oli ollut Ranskan kuninkaan pelastaminen ja sen seuraukset olivat toistaiseksi olleet elokuun 10 päivä, syyskuun 2 ja 21 päivä, kuninkaan vangitseminen, aatelisten teurastus ja kuninkuuden lakkauttaminen. Se oli omiaan panemaan Fredrik Wilhelmin synkän raivon valtaan. Hän päätti taistella viimeiseen veripisaraan asti ja määräsi, että syyskuun 29 päivänä ryhdyttäisiin vimmattuun taisteluun.
Kuten näkyy, hän ajatteli kaikkea muuta, mutta ei lähtöä tasavallan alueelta.
Syyskuun 29 päivänä ei ollut taistelua, vaan oli sotaneuvottelu.
Dumouriez oli muuten valmiina kaiken varalle.
Braunschweigin herttua, joka puheissaan oli ylen uhitteleva, oli perin järkevä, kun sanat piti muuttaa teoiksi. Hän oli sitäpaitsi enemmän englantilainen kuin saksalainen. Hän oli naimisissa Englannin kuningattaren sisaren kanssa. Hän sai toimintansa yllykkeet ainakin yhtä paljon Lontoosta kuin Berliinistä. Jos Englanti päättäisi taistella, taistelisi hän molemmin käsin, toisella Preussin, toisella Englannin puolesta. Mutta jos englantilaiset, hänen isäntänsä, eivät vetäisi miekkaa tupesta, olisi hän valmis työntämään oman miekkansa huotraan.