Syyskuun 29 päivänä Braunschweig siis esitti sotaneuvottelussa Englannin ja Hollannin kirjelmät, joissa ilmoitettiin, etteivät nämä maat aio yhtyä liittokuntaan. Custine marssi muuten tällöin Reinille päin ja uhkasi Koblenzia. Jos Koblenz vallattaisiin, sulkeutuisi Fredrik Wilhelmiltä Preussiin aukeava portti.

Lisäksi vaikutti asioitten kulkuun eräs seikka, kaikkia muita vakavampi ja merkittävämpi. Sattumalta tällä Preussin kuninkaalla oli rakastajattarena kreivitär von Lichtenau. Tämä oli lähtenyt armeijan mukana, kuten koko maailma — kuten Goethe, joka hänen majesteettinsa Preussin kuninkaan kuormavankkureissa luonnosti Faustinsa ensimmäiset näytökset. Kreivitär odotti suuria tästä sotahuviretkestä; hän halusi nähdä Pariisin.

Sitä odottamaan hän oli jäänyt Spahan. Siellä hän kuuli Valmyn päivästä ja vaaroista, jotka uhkasivat hänen kuninkaallista ihailijaansa. Tämä kaunis kreivitär pelkäsi pääasiallisesti kahta seikkaa: ranskalaisten luoteja ynnä ranskalaisten hymyilyjä. Hän kirjoitti kirjeen toisensa jälkeen ja näiden kirjeitten jälkikirjoitukset, toisin sanoin niiden kyhääjättären ajatusten loppuponsi oli: tule!

Preussin kuningasta oikeastaan ei pidättänytkään muu kuin häpeän tunne, että joutuisi hylkäämään Ludvig XVI:n. Kaikki nämä seikat vaikuttivat häneen, mutta raskaimmin painoivat vaa'assa hänen rakastajattarensa kyynelet ja Koblenzia uhkaava vaara.

Hän vaati kuitenkin, että Ludvig XVI laskettaisiin vapaaksi. Danton kiirehti toimittamaan hänelle Westermannin välityksellä kaikki kommuunin päätökset, joista ilmeni, että vankia kohdeltiin kaikin puolin hyvin. Se riitti Preussin kuninkaalle — kaikesta näkee, ettei hän ollut kärtteliäs! Hänen ystävänsä vakuuttavat, että ennen peräytymistään hän sai Dumouriezin ja Dantonin kunniasanallaan lupaamaan, että he pelastaisivat kuninkaan; mikään ei todista tämän väitteen pätevyyttä.

Syyskuun 29 päivänä Preussin armeija aloitti peräytymisretkensä ja kulki puoli penikulmaa. Syyskuun 30 päivänä se peräytyi jälleen puoli penikulmaa.

Ranskan armeija saattoi sitä kuin kunniavartiostona.

Aina kun sotamiehemme halusivat hyökätä sen kimppuun, katkaista siltä paluutien, ahdistaa metsäsian umpikujaan ja koirien saartamaksi, Dantonin miehet pidättivät heidät taka-alalle.

Dantonin ainoa halu oli saada preussilaiset pois Ranskasta.

Lokakuun 22 päivänä tämä isänmaallinen toive toteutui.