Ludvig XVI:n testamentti
Kun oli tultu perille, sanoi kuningas ensi töikseen, että hänet vietäisiin perheensä luokse. Hänelle vastattiin, että siitä ei ollut minkäänlaisia ohjeita.
Ludvig ymmärsi, että hänet pidettäisiin eristettynä kuten kaikki tuomitut, joiden oikeudenkäynti päättyy kuolemaan.
"Ilmoittakaa sentään perheelleni, että olen palannut", sanoi hän.
Välittämättä enempää niistä neljästä valtuuston virkailijasta, jotka ympäröivät häntä, hän alkoi lukea.
Kuninkaalla oli vielä muuan toivo, se näet, että hänen perheensä tulisi illalliseksi hänen luoksensa.
Hän odotteli turhaan. Ketään ei tullut.
"Mutta minä oletan", sanoi hän, "että poikani viettää yönsä minun luonani, koska hänen tavaransakin ovat täällä?"
Ah, vanki ei ollut tästäkään asiasta niin varma kuin teeskenteli olevansa.
Hänelle ei vastattu tähän kysymykseen enempää kuin toisiinkaan.