Kun kansa sitten oli johtunut vaatimaan kuninkaaltaan sitoumuksia, joita tämä ei katsonut olevan edullista täyttää, keitä Ludvig XVI kutsui avukseen kapinallisia alamaisiaan vastaan? Hän kutsui näitä serkkuja, lankoja, sukulaisia. Hänelle espanjalaiset ja itävaltalaiset eivät olleet Ranskan vihollisia, koska ne olivat hänen sukulaisiaan, ystäviään, hänen, kuninkaan, ja koska kuninkuuden kannalta kuningas on Ranska.
Mitä asiaa nämä hallitsijat tulisivat puolustamaan? Kuninkuuden pyhää, loukkaamatonta, miltei jumalallista asiaa.
Senvuoksi Ludvig XVI ei soimannut itseään rikoksista, joista häntä syytettiin.
Kuninkaitten itsekkyys oli synnyttänyt kansan itsekkyyden, ja kansa, joka oli ulottanut kuninkaanvihansa niin pitkälle, että pani viralta Jumalankin, koska sille oli saarnattu kuninkuuden lähteneen Jumalasta, kansa oli, epäilemättä jonkun valtioedun takia, arvostellen asiaa sen näkökulmalta, järjestänyt heinäkuun 14 päivän, lokakuun 5 ja 6 päivän, heinäkuun 20 ja elokuun 10 päivän.
Emme sano sen järjestäneen syyskuun 2 päivää. Toistamme, ettei kansa ollut järjestänyt syyskuun 2 päivää, vaan kommuuni.
XXII
Tuomio
Joulukuun 26 päivä koitti. Kuningas oli valmistautunut kaikkeen, kuolemaankin.
Hän oli tehnyt testamenttinsa edellisenä iltana. Hän pelkäsi, tiesi mistä syystä, että hänet murhattaisiin matkalla konventtiin.
Kuningatar oli saanut kuulla, että kuningas oli menossa toistamiseen konventin eteen. Sotajoukkojen liikkeet, rummunpärinä olisivat säikyttäneet hänet, ellei Cléry olisi keksinyt keinoa tiedoittaa hänelle, mistä ne johtuivat.