Kello kymmenen aamusella Ludvig XVI lähti Chambonin ja Santerren vartioimana.
Perillä hän sai odottaa tunnin. Kansa kosti. Se oli saanut odotella viisisataa vuotta Louvren, Tuileriein ja Versaillesin odotushuoneissa.
Neuvoteltiin eräästä asiasta, mitä kuningas ei saanut olla kuulemassa. Avain, jonka hän oli uskonut Cléryn huostaan, oli siepattu kamaripalvelijan kädestä. Sillä avaimella oli koeteltu avata rautakaappia. Se oli aukaissut kaapinoven.
Tätä avainta näytettiin Ludvig XVI:lle.
"En tunne sitä", vastasi tämä.
Ilmeisesti hän oli sen itse takonut.
Tämäntapaisissa pikkuseikoissa kuninkaalta puuttui tykkänään kaikki suuruus.
Kun tämä neuvottelu oli päättynyt, ilmoitti puheenjohtaja eduskunnalle, että syytetty ja tämän puolustajat olivat valmiit astumaan aitauksen eteen.
Kuningas tuli esille Malesherbesin, Tronchetin ja Desèzen seurassa.
"Ludvig", sanoi puheenjohtaja, "konventti on päättänyt kuulla teitä tänään".