"Olen pahoillani… teillä on varmaankin ollut perin epämukavaa."
"Voi, sire", sanoi Cléry, "saanko ajatella itseäni tällaisella hetkellä?"
"Ah, poloinen Cléry!" sanoi kuningas.
Ja hän ojensi kamaripalvelijalleen kätensä, jota tämä itkien suuteli.
Viimeistä kertaa uskollinen palvelija alkoi pukea kuningasta. Hän oli hankkinut sitä varten paikalle ruskean takin, harmaat polvihousut, harmaat silkkisukat ja valkoiset liivit.
Kun kuningas oli puettu, suori Cléry hänen hiuksensa.
Sillaikaa kuningas irroitti kellostaan sinetin, pisti sen liiviensä taskuun ja pani kellon takan reunakkeelle. Sitten hän otti sormestaan sormuksen ja työnsi sen samaan taskuun minne sinetinkin.
Kun Cléry auttoi hänen yllensä takkia, otti hän sen povitaskusta lompakon, silmälasit ja nuuskarasian ja pani ne takan reunakkeelle ja lisäksi kukkaronsa. Kaikki tämä tapahtui komisaarien nähden, jotka olivat tulleet kuolemaantuomitun huoneeseen heti kun olivat nähneet siellä valoa.
Kello löi puoli kuusi.
"Cléry", sanoi kuningas, "herättäkää herra de Firmont".