Apotti oli jo herännyt ja noussut. Hän kuuli kuninkaan kehoituksen ja astui esille.
Kuningas tervehti häntä viittauksella ja pyysi häntä tulemaan hänen työhuoneeseensa.
Cléry kiiruhti panemaan kuntoon alttaria: siksi sopi pieni lipasto, joka peitettiin pöytäliinalla. Pyhät ehtoolliskalut oli saatu, kuten apotti Edgeworth oli maininnut, ensimmäisestä kirkosta, josta niitä oli pyydetty. Se kirkko oli Maraisin kapusiinikirkko, Soubisen hotellin vieressä.
Kun alttari oli kunnossa, meni Cléry ilmoittamaan asiasta kuninkaalle.
"Voitteko te avustaa messutoimituksessa?" kysyi Ludvig Cléryltâ.
"Luulen voivani", vastasi kamaripalvelija, "mutta en osaa ulkoa vastauksia".
Kuningas antoi hänelle messukirjan, jonka hän avasi alkurukouksen kohdalta.
Apotti Edgeworth oli mennyt Cléryn huoneeseen pukeutumaan.
Alttaria vastapäätä kamaripalvelija oli siirtänyt nojatuolin ja pannut ison pieluksen tämän nojatuolin eteen, mutta kuningas käski hänen ottaa sen pois ja meni itse noutamaan pienemmän jouhipieluksen, saman, jota hän tavallisesti käytti rukoillessaan.
Heti kun pappi astui sisälle, valtuuston virkailijat, jotka varmaankin pelkäsivät saastuvansa kirkonmiehen läsnäolosta, vetäytyivät eteishuoneeseen.