Ja tähän viimeiseen epätoivoiseen vetoamiseen onneton nainen tyhjensi loputkin voimansa…
Sillävälin vaunut vierivät edelleen ja saapuivat bulevardille.
Kadut olivat miltei tyhjät, myymälät melkein kaikki kiinni, ketään ei näkynyt porteilla tai ikkunoissa.
Kommuunin määräys oli kieltänyt kaikkia, jotka eivät kuuluneet aseelliseen miliisiin, liikkumasta bulevardille johtavilla poikkikaduilla tai näyttäytymästä ikkunoissa kuninkaan saattueen kulkiessa ohitse.
Taivas oli matala ja usvainen eikä päästänyt näkyviin muuta kuin piikkimetsän, jonka seasta välähti joku harva pistin. Vaunujen edessä kulki ratsujoukko ja ratsumiesten edessä lauma rummuttajia.
Kuningas oli halunnut keskustella rippi-isänsä kanssa, mutta ei voinut melun takia. Apotti de Firmont antoi hänelle rukouskirjansa. Kuningas alkoi lukea.
Saint-Denisin portilla hän kohotti päätänsä, sillä hän oli kuulevinaan jotakin erikoista hälinää.
Kymmenkunta nuorta miestä oli syöksynnyt esille Beauregard-kadulta.
Sapeli kädessä he tunkeutuivat väkijoukkoon ja huusivat:
"Apuun kaikki, jotka tahtovat pelastaa kuninkaan!"
Kolmentuhannen salaliittolaisen piti vastata tähän kehoitukseen, jonka oli lausunut parooni de Batz, muuan vehkeilyjä harrastava seikkailija. Urheasti hän antoikin sovitun merkin, mutta kolmentuhannen asealasta vain joku harva siihen vastasi. Kun parooni de Batz ja nuo kymmenkunta kuninkuuden yltiöpäätä huomasivat, ettei voitu tehdä mitään, käyttivät he hyväkin yrityksensä aiheuttamaa hämminkiä ja katosivat katusokkeloon, joka luikertelee Saint-Denisin portin lähistöllä.