Tämä tapaus se oli keskeyttänyt kuninkaan lukemisen, mutta se oli niin vähäpätöinen, etteivät vaunut olleet edes pysähtyneet. — Kun ne pysähtyivät, kahden tunnin kymmenen minuutin perästä, olikin jo saavuttu matkan päähän.
Huomatessaan, että vaunujen liike oli tauonnut, kuningas kumartui sanomaan apotille:
"Ellen erehdy, olemme perillä, hyvä herra."
Apotti de Firmont oli vaiti.
Tällöin muuan Samsonin veljeskolmikosta, Pariisin pyöveli, aukaisi vaunujen oven.
Kuningas laski kätensä apotti de Firmontin polvelle ja sanoi käskijän äänellä:
"Hyvät herrat, suljen tämän herran teidän suosioonne… Pitäkää huoli, ettei hänelle tapahdu mitään kuolinhetkeni jälkeen. Uskon teille sen tehtävän."
Sillävälin oli kaksi muuta teloittajaa tullut vaunujen lähelle.
"Kyllä me huolehdimme siitä", vastasi yksi miehistä. "Jättäkää se meidän asiaksemme."
Kuningas astui ulos.