Pyövelin apulaiset ympäröivät hänet ja aikoivat riisua hänen takkinsa. Mutta kuningas työnsi heidät halveksivasti syrjään ja alkoi itse riisuutua.
Hetken kuningas seisoi yksin tämän piirin keskellä, Hän viskasi hattunsa maahan, riisui takkinsa, päästi kaulanauhansa. Mutta silloin teloittajat lähestyivät jälleen.
Yksi piteli kädessään nuoraa.
"Mitä te tahdotte?" kysyi kuningas.
"Sitoa teidät", vastasi teloittaja, jolla oli nuora.
"Oh, siihen en suostu milloinkaan!" huudahti kuningas. "Heretkää yrittämästä… Tehkää, mitä teidät on määrätty tekemään, mutta te ette sido minua! Ei, ei, ei koskaan!"
Teloittajat korottivat äänensä. Käsikähmä oli maailman silmissä riistämäisillään uhrilta kuuden kuukauden aikana osoitetun tyyneyden, rohkeuden ja alistumisen maineen, mutta silloin muuan Samsonin veljeksistä, heltyneenä, mutta silti pakotettuna panemaan täytäntöön tuon hirveän teon, astui kuninkaan luo ja sanoi kunnioittavasti:
"Sire, tällä nenäliinalla…"
Kuningas katsahti rippi-isäänsä.
Tämä ponnistautui puhumaan.