Tapaukset, joita Cagliostro oli ennustanut tammikuun 21 päivän iltana 1793, olivat tosiaankin kehittyneet nopeasti ja jättäneet jälkeensä pitkän ja lähtemättömän veriviirun.
Helmikuun 1 päivänä 1793 kansalliskonventti oli päättänyt painatettavaksi assignaatteja kahdeksansataa miljoonaa. Assignaattien kokonaismäärä tuli täten kolmeksi miljardiksi sadaksi miljoonaksi.
Maaliskuun 28:ntena Treilhardin ehdotuksesta konventti päätti, että emigrantit karkotettiin maasta ikiajoiksi, että heidät katsottiin virallisesti kuolleiksi ja heidän omaisuutensa takavarikoitiin tasavallan hyväksi.
Marraskuun 7:ntenä konventti oli päättänyt, että yleisen valistusvaliokunnan tuli laatia ehdotus, jonka mukaan järkeen perustuva maallikkokultti korvaisi katolisen uskonnon.
Emme puhu girondelaisten karkotuksesta ja kuolemasta, emme puhu Orleansin herttuan, kuningattaren, Baillyn, Dantonin, Camille Desmoulinsin ynnä monen muun mestauksesta. Niiden tapausten kaiku kyllä ehti Villers-Cotteretsiin asti, mutta ne eivät vaikuttaneet henkilöitten kohtaloon, joista meidän on vielä puhuttava.
Emigranttien tilusten takavarikoinnista oli seurauksena, että Billotin ja Gilbertin tiluksetkin otettiin tasavallan haltuun ja pantiin myytäviksi. Billot ja Gilbert näet laskettiin emigranttien joukkoon kuuluviksi.
Samoin oli käynyt elokuun 10:ntenä surmatun kreivi de Charnyn ja syyskuun 2:sena murhatun kreivittären tilusten.
Tämän päätöksen nojalla Catherine karkotettiin Pisseleun maatilalta, joka nyt oli tullut kansallisomaisuudeksi.
Pitou olisi kyllä mielellään ruvennut käräjöimään Catherinen nimessä, mutta Pitousta oli tullut maltillinen. Pitou oli jo epäiltyjen kirjoissa, ja järkevät henkilöt neuvoivat häntä olemaan teoin ja ajatuksin vastustelematta kansan määräyksiä.
Catherine ja Pitou olivat siis siirtyneet Haramontiin.