Ja näin olisi jatkunut Catherinen tai Pitoun kuolemaan saakka — Pitou olisi voinut ehtiä Filemonin ja Catherine Bancin ikään — eikä minkäänlaista muutosta olisi tapahtunut Haramontin kansalliskaartia komentavan kapteenin tunteissa.
Niinpä Catherinen olikin puhuttava ensimmäiseksi, kuten naiset puhuvat.
Eräänä iltana hän ei tarjonnutkaan kättänsä, vaan tarjosi otsansa.
Pitou arveli Catherinen olevan hajamielisen. Hän oli liian rehti mies eikä käyttänyt hyväkseen toisen hajamielisyyttä.
Hän väistyi askelen taaksepäin.
Mutta Catherine ei ollut päästänyt hänen kättänsä. Hän veti Pitoun lähemmäksi ja tarjosi hänelle, ei enää otsaansa, vaan poskensa.
Pitou epäröi yhä enemmän.
Pikku Isidor huomasi hänen epäröintinsä ja sanoi:
"Mutta suutele nyt mammaa, pappa Pitou."
"Voi, hyvä Jumala!" sopersi Pitou ja valahti kuolonkalpeaksi.