"Voi, miksei hän puhunut minulle!" huudahti Pitou. "Olisin käväissyt metsästä hakemassa hänelle polttopuita, olisin ruvennut salametsästäjäksi ravitakseni hänet. — Se on teidänkin vikanne", lisäsi poloinen nuorukainen syyttäen niitä, jotka olivat paikalla, "miksette sanoneet minulle, että hän oli köyhä?"
"Emme sanoneet teille hänen olevan köyhän, herra Pitou", vastasi Farolet, "siitä äärettömän yksinkertaisesta syystä, että kaikki luulivat häntä varakkaaksi".
Tohtori Raynal peitti hurstilla täti Angéliquen kasvot ja lähti ovelle päin.
Pitou riensi hänen luokseen.
"Te lähdette, herra Raynal?" sanoi hän.
Täti Angéliquen nojatuoli 290
"Entä mitä minä täällä tekisin, poikaseni?"
"Onko hän ihan varmasti kuollut?"
Lääkäri kohautti olkapäitään.
"Voi, hyvä Jumala, hyvä Jumala!" vaikeroi Pitou. "Ja kuollut viluun, kuollut nälkään!"