Toisessa kerroksessa hän sentään keskeytti kiipeämisensä, kääntyi oikealla olevaan käytävään ja aukaisi käytävän oikealla laidalla olevan huoneen oven.
Yksi ainoa ikkuna valaisi tätä huonetta. Kolme neljä tuolia, pöytä ja kehno vuode, siinä tämän huoneen koko kalusto.
"Kumpi teistä on kuninkaan palvelija?" kysyi valtuustonjäsen.
"Minä olen kamariherra", vastasi Chemilly.
"Kamariherra tai palvelija, sehän on sama asia."
Sitten hän osoitti vuodetta ja virkkoi:
"Kas, tuossa saa isäntäsi maata."
Ja lyhtyniekkamies viskasi eräälle tuolille peitteen ja pari hurstia, sytytti lyhtynsä liekillä kaksi takan kamanalla olevaa kynttilää ja jätti kamaripalvelijat kahden kesken toistensa seuraan.
Oli mentävä panemaan kuntoon kuningattaren asunto, joka oli ensimmäisessä kerroksessa.
Hue ja Chemilly silmäilivät toisiaan hämmästyneinä. Heidän kyynelisissä silmissään väikkyi yhä kuninkaallisten huoneitten kaikki loisto ja komeus. Kuningas ei joutuisikaan vankilaan; hänet majoitettaisiin kurjaan hökkeliin!