Emmekö ole nähneet näiden voittajien, verestä humaltuneina, raatelunhalua suitsevina, säästävän naisia, suojelevan ja opastavan heitä?
Sotaoikeus, jonka jäsenet valittaisiin bretagnelaisten tai marseillelaisten liittolaisten parista, siis voittajien joukosta, olisi niin muodoin vankien pelastus. Paras todistus siitä, että se oli armelias toimenpide, on se, että kommuuni hylkäsi ehdotuksen.
Marat piti verilöylyä parempana; se lopettaisi kaikki pian.
Hän vaati päitä, yhä vain päitä ja edelleen päitä!
Hänen lukumääränsä kasvoi yhtenään. Ensin oli vain viisikymmentätuhatta päätä, sitten satatuhatta, senjälkeen kaksisataatuhatta ja lopulta hän vaati kaksisataa seitsemänkymmentäkolmetuhatta päätä.
Miksi tämä omituinen luku, tämä kummanlainen määrä?
Hän itsekään ei olisi voinut sitä selittää.
Hän vaatii verilöylyä, siinä kaikki. Ja verilöylyä aletaan järjestää.
Niinpä Danton ei enää tulekaan kommuuniin: ministerin työ vaatii kaiken hänen aikansa, niin hän ainakin väittää.
Mitä tekee kommuuni?