Elokuun 29 päivänä kello neljä iltapuolella rumpu alkoi päristä.
Tiedettiin mistä oli kysymys: kotietsinnät olivat alkamassa.
Ja kuin taikasauvan kosketuksesta Pariisi muutti ulkoasua ensimmäisen pärrytyksen kajahtaessa. Elämää tulvillaan olleesta kaupungista se vaihtui autioksi ja kuolleeksi.
Myymälät salpasivat ovensa, kuusikymmen-miehiset joukko-osastot sulkivat ja valtasivat kadut.
Tulliportteja vartioitiin, Seineä vartioitiin.
Kello yhdeltä aamuyöllä kotitarkastus aloitettiin kaikissa taloissa.
Piirien komisaarit kolkuttivat katuportille ja vaativat aukaisemaan lain nimessä, ja heille aukaistiin katuportti.
He kolkuttivat jokaisen asumuksen ovelle, yhä lain nimessä, ja heille aukaistiin ovet. He mursivat isännättömien asuntojen ovet.
Näin siepattiin kaksituhatta kivääriä ja pidätettiin kolmetuhatta kansalaista.
Tarvittiin kauhua, ja se saatiin.