Huguenin, kommuunin puheenjohtaja, piiritytti sotaministeriön. anastaakseen sen huostasta väkivallalla tämän girondelaisen sanomalehtimiehen.
Girondelaiset olivat tällöin kansalliskokouksen enemmistönä. Girondelaiset, joiden yhtä jäsentä oli loukattu, nousivat vastustamaan ja haastoivat puolestaan Hugueninin kansalliskokouksen aitauksen eteen.
Puheenjohtaja Huguenin ei edes vastannut kansalliskokouksen haasteeseen.
Elokuun 30 päivänä kansalliskokous sääti asetuksen, jonka nojalla
Pariisin valtuusto lakkautettaisiin.
Muuan teko, joka osoittaa, kuinka tähän aikaan vielä kammoksuttiin varkautta, oli isolta osaltaan vaikuttanut kansalliskokouksen säätämän asetuksen syntyyn.
Eräs kommuunin jäsen eli henkilö, joka sanoi olevansa kommuunin jäsen, oli murtautunut johonkin säiliöön ja ottanut sieltä pienen hopeisen tykin, jonka kaupunki aikoinaan oli lahjoittanut Ludvig XIV:lle, kun tämä oli ollut lapsi.
Cambon, joka oli nimitetty valtion omaisuuden vartijaksi, sai vihiä tästä varkaudesta ja toimitti syytteenalaisen miehen kansalliskokouksen aitauksen eteen. Mies ei kieltänyt mitään eikä puolustautunut, tyytyi vain sanomaan, että se kallisarvoinen esine olisi voitu varastaa ja että hän oli arvellut sen olevan hänen luonansa varmemmassa tallessa kuin missään muualla.
Moinen kommuunin harjoittama mielivalta tuntui raskaalta, oli monen mielestä rasittava ies. Louvet, rohkeitten tekojen mies, oli tällöin Lombards-kadun piirin esimies. Hän sai piirinsä julistamaan, että kommuunin yleisneuvosto oli vikapää vallananastukseen.
Huomatessaan näin saavansa kannatusta kansalliskokous päätti, että kommuunin puheenjohtaja, samainen Huguenin, joka ei mielinyt vapaaehtoisesti saapua sen aitauksen eteen, oli tuotava sinne väkivallalla ja että neljänkolmatta tunnin kuluessa piirit nimittäisivät uuden kommuunin.
Tämä päätös tehtiin elokuun 30 päivänä kello viisi iltapuolella.