Kommuuni oli todella hyvin voimakas, sillä samana yönä sen sihteeri Tallien saapui kansalliskokoukseen kolmentuhannen piikkiniekka-miehen etunenässä.
"Kommuuni", sanoi hän, "ja vain kommuuni on korottanut kansalliskokouksen jäsenet vapaan kansan edustajien arvoon. Kommuuni on säädättänyt asetuksen yllyttäjä-pappeja vastaan, se on vanginnut miehet, joihin kukaan ei uskaltanut kädellään kajota. Kommuuni", sanoi hän lopuksi, "tulee muutaman päivän perästä puhdistamaan vapauden maaperän heidän läsnäolostaan!"
Elokuun 30 ja 31 päivän välisenä yönä siis kommuuni lausui verilöylyn syntysanat kansalliskokouksen edessä, joka juuri oli pannut kommuunin viralta.
Kuka lausui nämä syntysanat? Kuka niin sanoaksemme sinkosi toistaiseksi vielä valkoisena tämän punaisen ohjelman?
Tallien, kuten olemme nähneet, sama mies, joka järjesti myöhemmin thermidor-kuun 9 päivän.
Kansalliskokous kuohahti; se ansio on sille tunnustettava.
Manuel, kommuunin yleinen syyttäjä, huomasi, että nyt mentiin liian pitkälle. Hän vangitutti Tallienin ja vaati Hugueninin tulemaan kansalliskokouksen nuhdeltavaksi.
Ja silti Manuel, joka pidätti Tallienin, joka vaati Hugueninilta hyvityssakot, Manuel tiesi hyvin, mitä pian tapahtuisi, sillä katsokaa, mitä teki tämä poloinen pedantti, tämä pienisieluinen, mutta rehtisydäminen mies.
Abbayessa oli hänen henkilökohtainen vihamiehensä: Beaumarchais.
Beaumarchais, suuri nauraja, oli nauranut Manuelia. Manuel tuli ajatelleeksi, että jos Beaumarchais saisi surmansa toisten mukana, tämä murha voitaisiin panna hänen itserakkautensa alhaisen kostonhalun tiliin. Hän riensi Abbaye-vankilaan ja kutsutti Beaumarchaisin puheilleen. Kun tämä näki Manuelin, alkoi hän pyydellä anteeksi ja antaa selityksiä kirjalliselle uhrilleen.