"Minä olin tosiaan siellä."
"Hitossa! Todistukseksi mainitsen, että te opastitte naisia ja että teillä oli kaksintaistelu Tuileriein portilla vartijan kanssa, joka ei mielinyt päästää teitä sisälle."
"Teette siis, mitä olen pyytänyt, eikö niin?" sanoi Maillard.
"Sen ja muutakin, herra Maillard, mitä vain käskette! Ah, te olette oikea isänmaanystävä, te!"
"Siitä minä ylpeilenkin", sanoi Maillard, "ja siksipä me emme saakaan sallia, ettei sitä nimeä häväistä, johon meillä on oikeus. Huomio, tuolta tulee miehemme!"
Beausire sieltä todella tuli portaita alas, heiluttaen isoa sapeliaan ja huutaen: "Eläköön kansa!"
Pitou antoi merkin Tellierille ja Maniquetille, jotka kuin muina miehinä sijoittuivat portin eteen, ja meni itse portaitten juurelle Beausirea vastaan.
Tämä oli huomannut nämä valmistelut, ja koska ne ilmeisesti huolestuttivat häntä, pysähtyi hän ja aikoi pyörtää takaisin, ikäänkuin olisi jotakin unohtanut.
"Anteeksi, kansalainen", sanoi Pitou, "tätä tietä mennään ulos".
"Ah, tätäkö tietä?"