SIIRI. Ei, mutta mitä minä näen! Sinä, Agnes!
AGNES. Niin, minä itse eikä kukaan muu. No, kultaseni, älähän pudota silmiäsi.
SIIRI. Mikä äärettömän mieluisa yllätys! Milloinka sinä olet tullut
Helsinkiin?
AGNES. Eilen.
SIIRI. Ja tulit näin verrattain kohta minua tapaamaan! Sinä rakas, kiltti Agnes.
AGNES. Luulenpa tosiaankin, että lapsi aivan vilpittömästi ihastui minut nähdessään.
SIIRI. Mutta nyt sinun pitää riisua päällysvaatteesi. — Maltas, niin minä autan sinua. Onko miehesikin kaupungissa?
AGNES. Hän ei mielellään poistu maatilaltaan.
SIIRI. Sukutilaltaan, tarkoitat. Ajatteles, kun on miehenä sukutilan omistaja!
AGNES. Niin, sitä kannattaa kadehtia. Eikö niin?