"Miksi petämme toisiamme?" jatkoin. "Olen siis vajonnut niin syvään sinun silmissäsi, että todella tahdot teeskennellä minulle? Luuletko siis olevasi tuomittu tähän surulliseen ja onnettomaan matkaan? Olenko siis tyranni, pyöveli, joka raastaa sinut mestauslavalle? Ethän pelkää vihaani, kun voit valehdella minulle tuolla tavoin?"
"Sinä erehdyt", sanoi hän, "minä pyydän; ei enää sanaakaan siitä."
"Miksi niin vähän suoruutta? Jollen olekaan uskottusi, niin ehkä voin saada saman kohtelun kuin ystävä. Jollen voikaan saada tietää, mistä kyyneleesi tulevat, niin enkö voi ainakin saada nähdä niiden juoksevan? Etkö luota edes niin paljon minuun, että uskot minun kunnioittavan suruasi? Mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän? Onko mahdotonta löytää mitään parannuskeinoa."
"Sinä erehdyt. Sinä saatat meidät molemmat onnettomuuteen, jos vielä minua kiusaat. Eikö siinä ole kyllin, että nyt lähdemme?"
"Ja tahdotko, että voisin lähteä, kun minun tarvitsee vain silmätä sinuun nähdäkseni, että tämä matka on sinulle epämieluinen ja että vain vasten tahtoasi seuraat mukana. Hyvä Jumala, mitä on se, jota minulta salaat! Miksi leikkiä sanoilla, kun ajatus on läpinäkyvä kuin lasi? Enkö olisi kurja raukka, jos näin ottaisin vastaan, mitä näen sinun vastoin haluasi minulle tarjoavan. Mutta kuinka on minun se hyljättävä, kuinka on minun tehtävä, jollet sinä puhu?"
"Ei, en seuraa sinua vastoin haluani, sinä erehdyt. Rakastan sinua,
Octave. Älä kiusaa minua enää."
Hän pani niin paljon hellyyttä näihin sanoihinsa, että lankesin polvilleni hänen eteensä. Kuka olisi voinut vastustaa hänen katsettaan ja hänen äänensä sointua? "Jumalani!" huudahdin. "Sinä rakastat minua, Brigitte? Rakkaani, sinä rakastat minua?"
"Kyllä, rakastan sinua, kuulun sinulle. Tee minulle mitä tahdot.
Seuraan sinua, lähtekäämme yhdessä, meitä jo odotetaan."
Hän puristi kättäni käsiensä välissä ja suuteli minua otsaan. "Niin, minun täytyy", kuiskasi hän, "minä tahdon olla sinun viimeiseen hengenvetooni saakka."
"Täytyy", ajattelin itsekseni. Nousin paikaltani. Pöydällä oli vain yksi paperiarkki, jota Brigitte silmäili. Hän tarttui siihen, käänsi sitä ja antoi sen lopulta pudota maahan.