— Kirjottaa — kirjottaa!
Ja hän tarttui vasemmalla kädellään nyrkkiin puristettuun oikeaan.
— Oi, kirjottaa? Miksi olen koskaan oppinut kirjottamaan. Sehän on hullujen ammatti! Uskoin heidän painovapauteensa, missä oli silloin järkeni! Ja mitä hyödyttää panna paperille muutamia keskinkertaisia aatepahasia, joita ainoastaan harvat rakastavat ja lukevat, ja toiset heittävät tuleen, ja jotka vain saattavat tekijänsä vainonalaisiksi. Minun suhteeni se vielä käy päinsä, mutta sinä, suloinen lemmittyni, joka tuskin neljä päivää sitten tulit vaimokseni, mitä olit sinä tehnyt? Selitä minulle, jos voit, kuinka saatoin antaa sinun olla niin hyvän ja seurata minua tänne. Ja tiedätkö edes, missä olet, pikku raukka, tiedätkö, minne menet? Pian, lapseni, olet tuhannen kuudensadan peninkulman päässä äidistäsi ja sisaristasi ja minun tähteni, kaikki tämä minun tähteni!
Nuori vaimo kätki hetkiseksi päänsä riippumattoon ja ylhäältäpäin näin, että hän itki, mutta hänen miehensä ei voinut nähdä hänen kasvojaan, ja nostaessaan ne jälleen, hän hymyili tehdäkseen miehensä iloiseksi.
— Toden totta me emme ole nykyään rikkaita, huudahti hän helähtäen nauramaan. Katsohan kukkarooni, siellä ei ole kuin yksi kultaraha.
Mieskin alkoi nauraa kuin lapsi.
— Tulimmaista, minulla oli yksi hopearaha, mutta annoin sen pienelle pojalle, joka kantoi matkalaukkusi.
— Mitäpä siitä, sanoi hän napsautellen pieniä valkeita sormiaan kuin kastanjetteja. Ei koskaan ole onnellisempi kuin silloin, kun ei omista mitään, ja onhan minulla vielä molemmat äidin antamat timanttisormukset tallella. Ne kelpaavat kaikkialla — niinhän? Kun sinä vain tahdot, myymme ne. Muuten minä luulen, että tuo kunnon kapteeni-ukko ei ilmaise kaikkia hyviä aikeitansa meidän suhteemme ja että hän kyllä tietää, mitä kirje sisältää. Se on varmaankin suosituskirje meidän puolestamme Cayennen kuvernöörille.
— Ehkä on, vastasi mies, kukapa sen tietää.
— Eikö totta — sanoi hänen nuori vaimonsa, sinä olet niin hyvä, että varmaankin hallitus on ajanut sinut maanpakoon vain vähäksi aikaa tarkottamatta sen pahempaa.