Naisten puvusta en tiedä paljoa, koska tarpeellinen varovaisuus esti minua kyselemästä enempää, kuin näin, ja koska rikasten ja ylhäisten vaimoja en nähnyt ollenkaan enkä muita koskaan juhlapuvussa. Paitsi turkkia, saappaita ja kenkiä, ihan samanlaisia kuin miehillä, on naisilla housut, myöskin melkein samanlaiset kuin miehillä, paita ja sen päällä kaapun kaltainen päällysvaate, joka ulottuu polvien alapuolelle ja on keskeä kiinni vyötetty, päässä joko turbaanin tavoin kääritty liina tai sellainen päähine kuin nunnilla, joka peittää pään ja kaulan ja riippuu hartioilla ja ryntäillä.

Sekä miesten että naisten vaatteet, paitsi aina sieviä ratsusaappaita ja kenkiä, ovat karkeatekoiset. Arvattavasti ilmanalan vaatimuksesta on molemmilla päällysvaatteissa tavattoman pitkät, yli käsien ulottuvat ja niitä aina peittävät hihat.

Kun suuret ja vähään tyytymättömät eläinlaumat pakottavat kirgiisiä siirtelehtämään paikasta paikkaan, sopivaa laidunta etsien, täytyy heillä myöskin olla sellaiset asunnot, jotka voidaan helposti pystyttää, ilman suurta vaivaa taas hajoittaa ja toisessa paikassa jälleen panna kokoon ja jotka kuitenkin riittävästi suojelevat sopimattomilta ilmoilta. Ne edut täyttää jurtta paremmin kuin mikään muu kuljeteltava asunto, joten sitä syystä kyllä voidaan sanoa täydellisimmäksi kaikista teltoista. Vuosituhansien kokemus on vähitellen tehnyt jurtan siksi, kuin se nykyään on, tavallansa verrattomaksi vaeltelevan paimenen ja yleensä siirtelehtävän ihmisen asunnoksi. Se on keveä ja helppo liikutella, vettä pitävä ja lämmin, sitä käy sulkea myrskyiltä ja avata tuuletukselle ja auringolle, se on miellyttävä ja mukava, yksinkertainen ja kuitenkin sovelias koristaa runsaasti sekä sisältä että ulkoa; sitenpä sillä on niin paljo hyviä ominaisuuksia, että sitä opitaan pitämään sitä suuremmassa arvossa, mitä kauemmin siinä oleskellaan, ja vähitellen yhä paremmin huomataan se varsin mukavaksi asua. Jurtan pystysuora, ympyräinen alaosa on toisiinsa liitetyistä ja helposti erotettavista ristikoista, ja ylinnä on kupukatto; niiden välille on sovitettu orsia ja seinään ovi; pöyhäkät tshi-ruohomatot ja suuret, sopivaan muotoon leikatut ja erittäin taidokkaasti asetellut huopalevyt ovat koko asunnon ulkopeitteenä; sisällä peitetään maalattiakin samoin huopamatoilla. Koko rakennus sidotaan kokoon yksinomaan nuorilla ja nauhoilla, paitsi ovea, joka on tappisaranoilla ja ortta, joka pistetään kupukehyksen reikiin; sen tähden se voidaan helposti hajoittaa ja kuitenkin se pyöreän pohjamuotonsa ja kupukattonsa tähden kestää rajunkin myrskyn puhalluksia. Sen kokoon panemiseen kuluu tuskin muuta kuin puoli tuntia, hajoittamiseen vielä vähempi aikaa, ja yksi kameli sen kuljettaa paikasta paikkaan. Mutta sen tekoon ja koristelemiseen kuluu paljo aikaa ja tarvitaan kaikki taito, kuin emännällä on, jonka huolena on päätyö sen teossa ja sitte kokoonpano ja purkaminen kokonaan.

Jurtta on tärkeä osa kirgiisin irtaimesta omaisuudesta. Rikkailla niitä on kuusi ja kahdeksankin, mutta he kuluttavat enemmän varoja muutamain koristamiseen kuin useampien uusien tekoon, koska heitä arvostellaan ja verotetaan jurttainsa luvun eikä laumainsa suuruuden mukaan. Ylhäiset komeilevat jurtillaan, varustaen niitä niin rikkaasti kuin mahdollista, tehden ne kalleimmasta huovasta ja sisältä ja ulkoa koristaen kaikenlaisilla kaunistuksilla ja kirjavilla kangaskappaleilla. Vielä arvokkaammat ovat kalliit matot ja taidokkaasti ommellut silkkipeitteet, joilla jurtan sisus juhlatiloiksi koristetaan. Sellaiset matot kulkevat perintönä isältä pojalle ja ovat omistajan mielestä yhtä arvokkaat kuin valmistamaton hopea.

Kuitenkin arvostellaan vaeltavan paimenen omaisuutta yksinomaan hänen laumojensa mukaan eikä noiden äsken lueteltujen sivuasiain. Köyhimmälläkin jurttaherralla täytyy olla paljo eläimiä, hänen voidakseen edes koettaakaan tulla toimeen; sillä karja, jota hän paimentaa, on hänen ainoa elinehtonsa; ainoastaan kotieläimensä turvaavat häntä puutteelta. Rikkaan laumoissa on tuhansittain elukoita, köyhällä ainakin sadoittain; mutta rikas voi köyhtyä, jos rutto tappaa hänen laumojansa, ja köyhä voi kuolla nälkään, jos yleinen rutto vähentelee hänenkin pientä laumaansa. Laajat rutot tuhoavat kokonaisten heimojen varallisuuden, saattavat tuhansia ihmisiä kuolemaan nälkään. Eipä ihme siis, että kirgiisin kaikki ajatukset liittyvät hänen laumoihinsa, että hänen tapansa johtuvat ihmisen ja eläimen likeisestä yhteydestä, että ihminen on riippuvainen eläimestä.

Hevonen on, vaikk'ei hyödyllisin, niin jaloin ja arvokkain kaikista kirgiisein kotieläimistä, omistajansa silmissä sama kuin kaikki kotieläimet yhteensä, kuin täydellisin kauneus; se on mittakeppi, jonka mukaan arvostellaan rikkautta ja köyhyyttä. "Hevosen" sijasta käyttää kirgiisi vain "kotieläin" sanaa, "vasemman" ja "oikean" puolen sijasta lauseita: "sivu, jolta noustaan selkään" ja "sivu, jolla puolen solmuruoskaa pidetään". Hevonen on nuorukaisen ja neitosen, miehen ja ukon, naisen ja ämmän ylpeys; jos hevosta kiitetään tai moititaan, on se ratsastajan ylistämistä tai häpäsemistä; lyönti hevoseen, jolla ei itse olla ratsastamassa, ei tarkoita hepoa, vaan sen ratsastajaa tai omistajaa.

Suuri osa kirgiisein lauluista käsittelee hepoa; se soveltuu verrattavaksi ihmisiin, miesten ja naisten arvon mittariksi ja ihmiskauneuden kuvaksi.

"Morsion', o armahaisen', mustan tamman vilkas varsa!"

huutaa laulaja morsiamelle, joka tuodaan sulhon jurttaan;

"Leikki valkotöyhtöjen, miss' on se?
Meidän varsaleikki, missä on se?
Appi, vaikka saisinkin kuin armaan,
Isä tok' ei ole mulle varmaan!"