13. Virolaiset: 1 miljoona.
Pohjoisella Liivinmaalla ja Vironmaalla; niinkuin lättiläiset olleet germaanisen sivistyksen vaikutuksen alaisina.
Paitsi mainittuja kolmeatoista kansaa luettelee vuoden 1897 laskenta vielä kaksikymmentä muuta Europan Venäjällä asuvaa kansaa, joista ei mikään silloin ollut miljoonan suuruinen. Nämä ovat:
Pohjoisessa: ruotsalaisia Ahvenan saarilla sekä Pohjanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan rannikolla; lisäksi joku määrä Viron saaristossa; suomalaisten läheiset sukulaiset karjalaiset Aunuksen ja Arkangelin kuvernementeissa; paimentolaisina elävät lappalaiset Pohjois-Suomessa ja Muurmannin alueella ja samoin porolaumoineen tundroilla vaeltavat samojedit Europan koillisimmassa osassa metsävyöhykkeen ja Jäämeren välillä.
Lännessä: liiviläiset Kuurinmaan pohjoispäässä, joista suuri osa vuonna 1915 sai surmansa merellä tai kotimaansa ulkopuolella, paetessaan Venäjän hallituksen käskystä maahan marssivia saksalaisia sotajoukkoja.
Etelässä: bulgarialaisia ja turkkilaisia Bessarabiassa, tshekkiläisiä Volhyniassa, kreikkalaisia ja armenialaisia varsinkin kaupungeissa, mustalaisia, jotka vaeltavat kauas pohjoiseen päin.
Idässä. Volgan suomalaiset: mordvalaiset, noin miljoonan verran, Okan alajuoksun ja Volgan välillä, sekä tsheremissit, Kaman suomalaiset: votjakit, permalaiset, syrjänit ja vogulit. Nämä sivistyksellisesti sangen alhaisella kannalla olevat suomalais-ugrilaiset kansat alkoivat jo sulautua isovenäläiseen väestöön, mutta tämän luonnollisen kehityksen ehkäisi hallituksen venäläistyttämispolitiikka. Kansallisen sorron johdosta herännyt kansallistunne ilmeni vuosina 1905-1907 vapausliikkeen aikana siinä vaatimuksessa, että valtion puolesta olisi pidettävä huolta näiden kansojen talonpoikaismurteista, ja tsheremisseissä ja votjakeissa vielä luopumisessa oikeauskoisesta kristinuskosta kansalliseen pakanuuteen.
Rotunsa puolesta kuuluvat Volgan suomalaisiin myöskin Simbirskin, Samaran ja Ufan kuvernementeissa asuvat tshuvassit (? turkkilaista kansaa), jotka kuitenkin kielensä ja uskontonsa puolesta jo ovat tatarilaistuneet. Volgan ja Donin välillä elävät karjaa-hoitavat kalmukit, jotka kielessään ja vielä selvemmin ulkomuodossaan ilmaisevat väärentämättömän mongolisuutensa. He tunnustavat yksinään Europan kansojen joukossa buddhalaisuutta. Länsi-Mongoliasta käsin he 1640 kansainportin kautta olivat taistellen vaeltaneet Europpaan, ja Venäjän hallitus oli ystävällisesti vastaanottanut heidät liittolaisinaan tatareja ja bashkiireja vastaan. Myöhemmin heitä kuitenkin siinä määrin sorrettiin, että he päättivät vaeltaa takaisin Kiinaan. Talvella 1771 he 300,000 hengen suuruisena joukkona karjalaumoineen menivät jäätyneen Volgan yli. Äkkiä syntyneen suojailman johdosta osa erotettiin muista oikealle jokirannalle ja jäi tämän sattuman takia Europpaan.
Kansainportissa elävät kirgiisit, paimentolaiskansa niinkuin heidän heimoveljensä kahden maanosan välisen rajan toisella puolella. Kansoihinkin nähden Europpa täällä huomaamatta muuttuu Aasiaksi. Kielensä puolesta kirgiisit ovat sukua tatareille, mutta eroavat heistä huomattavasti mongolisten rakosilmiensä, leveiden poskipäidensä, litteän nenänsä ja keltaisenruskean ihonvärinsä puolesta. Erään Pietarin virkamiesten väärinkäsityksen johdosta, jotka kirgiisien jouduttua Venäjän vallan alle 18. vuosisadan jälkipuoliskolla tahtoivat onnellistuttaa heidät uskonnon- ja maanviljelysopetuksella, heidät valtion kustannuksella käännettiin loitsu-uskonnosta muhamettilaisuuteen. Sataa vuotta myöhemmin hallitus koetti käännyttää heidät takaisin muhamettilaisuudesta, mutta siinä onnistumatta.
B. Kaukasia.