Suuri Siperian rata, joka yhdistää Itämeren Japaninmereen ja salli Siperian isovenäläisen asutuksen tapahtua amerikkalaisella nopeudella, toi idästä erään toisen rauhallisen asuttajan, jonka taloudelliselle voimalle ei mikään kansa maan päällä vedä vertoja, nimittäin kiinalaisen. Talonpoikana, kauppiaana, työmiehenä hän muutamassa vuodessa tunkeutui aina Uraliin asti. Kauemmaksi Venäjän hallitus ei häntä päästänyt. Maailmansodan puhkeaminen ja siitä aiheutunut työvoimien puute Iso-Venäjällä antoi heille siihen saakka kielletyn pääsyn Europpaan.
Meren takaa on 19. vuosisadan lopulta alkaen tullut toinen, venäläiselle yhtä vaarallinen kilpailija, japanilainen, kalastaja, kauppias ja — sotilas.
D. Keski-Aasian alueet.
Tämä yhteisnimitys, jota maantieteelliseltä kannalta ei saata puolustaa, merkitsee sitä 3,8 miljoonan neliökilometrin suuruista aluetta, joka on Kaspianmeren ja Kiinan valtakunnan länsirajan sekä pohjoisessa ja etelässä Länsi-Siperian ja Persian ynnä Afganistanin välillä. Sen pohjoisosan muodostaa kirgiisien aro, eteläosan Turkestan, Turkmenia sekä Kiivan ja Bukaaran vasallivaltiot. Kaikista aasialaisista siirtomaista tämä väestönsä puolesta heikoimmin liittyy Venäjään. Isovenäläinen aines oli 1897 vain 600,000 hengen suuruinen, siihen luettuna melkoinen sotavoima. Senjälkeen hallitus on yrittänyt johtaa siirtolaisvirran tähänkin puhtaasti itämaiseen maahan, jonka koko leima ja maataloudellinen viljelys aina tulee pysymään vieraana venäläiselle talonpojalle. Arojen ja puolierämaiden pääväestön muodostavat kirgiisit (5 miljoonaa) ja turkmeenit, kosteikoissa taas asuvat usbekit (2 miljoonaa) ja sartit, kaksi turkkilais-tatarilais-iranilaista sekakansaa. Turkestanin alkuväestö, iranilaiset tadshikit, kulkee sulautumalla mongoliseen rotuun vähitellen häviötänsä kohti. Moniheimoisen väestön yhdistävänä siteenä on muhametin usko, jota, paitsi mainittuja kansoja, maan muut asukkaat tunnustavat: kiinalaiset, persialaiset, tatarit, afganit, intialaiset ja arabialaiset.
Isovenäläisten kokonaisluku koko valtakunnassa siirtomaat siihen luettuina oli vuonna 1897 virallisen tilaston mukaan 55,667,469 = 42,7 % koko väestöstä. Muut 57,3 % ovat pirstautuneina yli sataan kansaan ja heimoon, jotka monin paikoin vihaavat toisiaan, jota kansallisvihaa historialliset perinnäismuistot, taloudellinen taistelu ja hallituksen kavala politiikka vielä on kiihdyttänyt. Isovenäläinen imperialismi näki niissä yksinomaan väestöllisen raaka-aineen, "kansatieteellisiä aineksia", jotka olivat määrätyt päämäärästään tietoisen ja häikäilemättömän venäläistyttämismenetelmän avulla jälkeä jättämättä sulautumaan vallitsevaan kansaan.
Hahmoteltiin suuren tulevaisuuden kuvaa: syntyväisyysluvun ollessa 47,6 tuhatta kohti, joka on paljoa suurempi kuin vastaava länsieuroppalainen, olisi Venäjän valtakunnalla vuonna 1950, uusia maitakaan valloittamatta, 250 miljoonan suuruinen kansallisesti yhtenäinen väestö, joka 20. vuosisadan loppuun voisi kasvaa 400 miljoonan suuruiseksi. Se merkitsisi Länsi-Europpaa ja Japania vastaan kansanvoimaa, joka ikiajoiksi turvaisi Venäjän vallan Europassa ja Aasiassa.
2. LUKU.
Venäjän valtakunta Aleksanteri II:n hallituksen lopussa.
I. Valtakunnan sisällinen tila.
"Mongoleja saa Moskova kiittää suuruudestaan ja
Venäjä itsevaltiudestaan."