Korkeakoulut olivat 1905 erään professori ruhtinas Eugen Trubetskoin lausunnon mukaan olleet "vallankumouksellisen kiihoituksen pesäpaikkoja". Ylioppilasten rauhoittamiseksi hallitus 8 p. syysk. 1905 oli kumonnut vuoden 1884 vihatun yliopistoasetuksen, mutta ei ollut määrännyt mitään uutta sijaan. Siten syntyneen epäselvyyden senaatti selitti siten, että kumottu asetus toistaiseksi vielä oli voimassa. Aateliskongressin kehoituksesta Kasso otti "selvittääkseen vallankumouksen vararikkopesän". Hän toimitutti opettajien ja kuuntelijain valtiollisen tarkastuksen ja karkoitti kadettimielisiä professoreja ja vallankumouksellisia ylioppilaita. Se synnytti 1911 yleisen yliopistolakon, joka lopetettiin poliisitoimenpiteillä. Erotettuja professoreja juhlittiin valtiollisina marttyyreina ansionsa mukaisesti ja he saivat toimen yksityisissä "korkeammissa kursseissa" sekä vuoden 1906 jälkeen syntyneissä vapaissa "kansankorkeakouluissa". Valtionyliopistoissa oli 150 oppituolia tyhjinä. Kasso päätti asettaa noihin avoimiin virkoihin nuoria vanhoillisia oppineita ja lähetti heitä edelleen kehittymään ulkomaille, missä hän itse kerran oli opiskellut. Mutta Kasson valitsemien Berliinin, Heidelbergin ja Pariisin korkeakoulujen sijaan oli silloin käytetty Tarton yliopistoa, joka nyt venäläistyttämisensä tähden ei tullut kysymykseen venäläisten oppineiden valmistamisessa. Ymmärrettävästi tämä yliopistojen "tervehtyminen" Venäjän professoreissa synnytti mitä suurinta suuttumusta, sillä he pitivät sitä tieteellisen kunniansa ja vapaan valtiollisen vakaumuksensa loukkauksena.
Vuonna 1912 tapahtuivat uudet duumavaalit. Sisäministeri Makarovin opastamana virkavalta käytti kaikenlaisia metkuja riistääkseen tyytymättömiltä aineksilta vaalioikeuden ja teki vaalilain selittelytempuilla sekä kuuriain mielivaltaisella jakamisella osastoihin vähemmistön enemmistöksi. Näiden vaaliväärennysten johdosta neljäs duuma oli kokoomukseltaan paljoa oikeistolaisempi kuin kolmas. Oikeisto marssi, 39 kannattajan vahvistamana, voitonvarmana neljänteen duumaan. (Äärimmäinen oikeisto 64, natsionalistit 88, keskustapuolue 33.) Lokakuulaiset palasivat 54 jäsentä entistään heikompina, ja liittoutuneet kadetit (58) ja edistysmieliset (47) olivat nyt lokakuulaisia lukuisammat. Se oli selvänä merkkinä valitsijain luopumisesta tuon aikanaan johtavan ryhmän heilahduspolitiikasta, jota oikeisto pilkkasi "menetetyn manifestin puolueeksi". 10 trudovikin joukossa sosiaalivallankumouksellisilla oli muuan johtajansa, asianajaja Aleksanteri Kerenski. Hallituksen oli onnistunut vain 14 miehen vahvuiseen sosiaalidemokraattien ryhmään saada puijatuksi muuan salapoliisi. Se oli puolalainen aatelismies Roman Malinovski. Poliisi oli vanginnut hänet hänen tehdessään murtovarkauden Plotskissa, ja hän oli astunut poliisin palvelukseen, kun hänelle luvattiin rankaisemattomuus ja hyvä palkka. Moskovan työväenkuuria valitsi hänet edustajaksi ja karkeilla hyökkäyksillään hallitusta vastaan duumassa hän nuoruudestaan huolimatta sai suuren arvon ryhmässään, joka valitsi hänet puheenjohtajansa Tsheidsen apulaiseksi. Maailmansodan puhjettua hän aivan odottamatta luopui edustajantoimestaan, koska hallitus tahtoi käyttää häntä salaisena asiamiehenä sodan aikana Saksassa. Puolalaisessa kolossa oli vain yhdeksän jäsentä, koska Varsovan puolalainen edustaja, sorvari Jagello, oli liittynyt sosiaalidemokraatteihin ja Lodsin edustaja kadetteihin. Muhamettilainen ja liettualais-valkovenäläis-puolalainen ryhmä olivat yhtä pienet kuin ennenkin.
Neljäs duuma, jota kansa sanoi pappisduumaksi, koska siinä istui 49 hengellistä, jatkoi kolmannen politiikkaa.
Marraskuussa 1913 Gutshkov lokakuulaisten kongressissa kuvasi Venäjän tilaa. Luottaen tsaarin lupauksiin lokakuulaisuus kuusi pitkää vuotta oli kärsivällisesti koettanut sovittaa toisiinsa hallitusta ja kansaa. Turhaan! Usko ja kärsivällisyys ovat nyt lopussa. Hallituksen nykyinen politiikka johtaa välttämättömään, raskaaseen onnettomuuteen, jonka seurauksena helposti voi olla pitkä sekasorron aika. Vaara, joka Venäjää uhkaa, ei ole vallankumouksellisissa puolueissa, jotka eivät koskaan ole olleet niin heikkoja ja eripuraisia kuin nyt; vaara on hallituksen menettelytavassa, joka tekee vallankumoukselliseksi venäläisen yhteiskunnan ja Venäjän kansan.
Vielä jyrkemmin kuin Gutshkov, jonka loppumaton myöntyväisyys oli tullut pilalehtien maalitauluksi, lausui ajatuksensa 29 p. marrask. 1913 valtakunnanneuvoston jäsen, N. v. Cramer: meillä on hallitus, joka ei tahdo nähdä eikä kuulla mitään, mikä voisi herättää sen itsetyytyväisyydestään. Meillä on alihuone, jossa ei ole mitään enemmistöä, ja jolla ei ole mitään arvovaltaa hallituksen silmissä. Meillä on ylihuone, joka käy vuosi vuodelta taantumuksellisemmaksi. Meillä on kansalaisyhteiskunta, jota hallitus ajaa vastustuspuolueiden riveihin. Meillä on työväestö, joka vallankumouksellisen kiihoituksen ja virkavallan älyttömyyden tähden käy yhä levottomammaksi ja yhä ymmärtämättömämmäksi vaatimuksissaan. Meillä on maannälkäinen talonpoikaissääty, joka epäilee hallitusta niinkuin tilanomistajaakin. Meillä on rammaksi lyöty itsehallinto, rappiolla oleva koulu, tyytymättömyyttä kaikkialla. Tyytyväisiä ovat vain ministerit.
Valtakunnan sisällinen tila oli 1913 samanlainen kuin 1903 ennen venäläis-japanilaisen sodan puhkeamista. Venäläinen vapaamielisyys seisoi leveänä taistelurintamana kadeteista lokakuulaisiin asti hallituksen taantumuksellista natsionalismia vastassa. Tästä jännitetystä tilasta tarjoutui taantumuksellisille vain se ulospääsy, että se voitokkaalla sodalla olisi saanut hallituksen vastustajat vaikenemaan, talonpojat tyydytetyiksi maidenryöstöllä ja yleisen mielipiteen innostutetuksi Konstantinopolin valloituksella.
13. LUKU.
Kansantalous ja finanssipolitiikka 1906-1914.
"Loistava on valtion raha-asiain tila, taloudelliset voimat ovat taas heränneet. Kauppa ja teollisuus virkistyvät uudestaan. Mutta pari toistansa seuraavaa katovuotta, onneton sota, niin meidän vasta kehittymässä oleva taloudellinen elämämme, jolta vielä puuttuu voimakas ravitseva pohjansa, luhistuu kokoon."
Valtakunnanneuvoston jäsen N. v. Cramer 1913.