Hallitus tarttui asiaan ja lykkäsi duuman istunnot 25 p:ään tammik. 1917. Mutta myöskin Englannin lähettiläs, sir Buchanan, tarttui tapausten kulkuun auttaakseen ilman vallankumouksettakin edistysmielistä blokkia voittoon.
Joulukuun 28 päivän iltana oli brittiläisen lähetystön talossa venäläis-englantilainen neuvottelu. Se päätti sisä- ja ulkopoliittisista syistä syrjäyttää Rasputinin. Ruhtinas Felix Jussupov ja Purishkevitsh ottivat suorittaakseen asian. Sir Buchanan vakuutti heille brittiläisen hallituksen suojeluksen tapahtuneen teon jälkeen.
Joulukuun 29 p. nuo molemmat houkuttelivat Rasputinin ruhtinas Jussupovin taloon — syöttinä oli kaksi naista —, murhasivat hänet ja heittivät ruumiin Nevaan.
Sir Buchananin mahtisanan perustuksella murhaajat pääsivät rangaistuksetta. Heitä kunnioitettiin onnentoivotussähkösanomilla, adresseilla ja puheilla ja heidän nimellään perustettiin eräs hyväntekeväisyyslaitos, mutta tarkoitustansa, hallituksen politiikan täydellistä käännettä, he eivät saavuttaneet. Veriteon seurauksena oli, että valtiolaivan horjuva peräsin käännettiin jyrkästi oikealle. Rasputinin aikaisemmin antamat neuvot pysyivät määräävinä mitä syvimmin järkytetylle tsaarittarelle vielä tuon "jumalanmiehen" kuolemankin jälkeen.
Tammikuun 9 p. 1917 Trepov, joka oli puoltanut sovinnollisuuspolitiikkaa yleistä mielipidettä kohtaan, sai eronsa. Hänen mukanaan erosivat hallituksesta oikeus-, ulko-, kansanvalistus-, raha- ja sotaministerit. Salkuttomaksi pääministeriksi nimitettiin ruhtinas Nikolai Galitsin, vanha virkavaltias Pobedonostsevin koulukuntaa sekä Stürmerin ystävä. Hänen aikaisemmasta toiminnastaan Kalugan ja Tverin kuvernöörinä oli tunnettua, että hän oli rakastettava seuramies, jolla ei ollut mielenkiintoa politiikkaan. Tästä syystä hän muka lääniensä hallinnossa aina oli koneellisesti täyttänyt Pobedonostsevin käskyt ja sortanut paikallista itsehallintoa, mutta ilman minkäänlaista pahaa aikomusta. Karttuvan ikänsä tähden 1915 nimitettynä valtakunnanneuvoston jäseneksi hän liittyi äärimmäiseen oikeistoon, mutta tekemättä koskaan millään lailla itseään huomatuksi. Hänen kutsumisensa valtakunnan politiikan johtajaksi tuli koko Venäjälle ja hänelle itselleen vallan odottamatta. Ohjelmaa ei hänellä vielä ollut, hän 11 p. tammik. 1917 uskoi Novoje Vremjan haastattelijalle, koska nimitys oli kohdannut häntä vallan valmistamatta, mutta käsityksensä hän kyllä saattoi ilmoittaa: kaikkien kabinetin jäsenten tuli olla samaa mieltä kuin niiden esimies, muuten syntyisi onneton sekasorto, niinkuin osoittaa Krylovin satu joutsenesta, hauesta ja kravusta, jotka yhdessä tahtoivat vetää vaunuja. Saksa voitettaisiin kesällä, muonituslaitos järjestettäisiin helmikuussa ja duuma avattaisiin vallan varmasti 25 p. tammikuuta. Kummallinen mies oli myöskin uusi oikeusministeri Dobrovolski, yht'aikaa juristi ja spiritisti. Hän asettui yhteyteen Rasputin-vainajan kanssa ja pani hänen ilmoitustensa nojalla toimeen kotitarkastuksia ja vangitsemisia. Muuten hän oli huomattava ällistyttävästä avomielisyydestään: "Valtion edut vaativat usein, että on ryhdyttävä toimenpiteisiin, jotka asiaan perehtymättömistä näyttävät oikeudenloukkauksilta."
Vaikeampaa oli hovipiireille saada Rasputinin sijaan joku hänen arvoisensa. Niiden monilukuisten joukossa, jotka tavoittelivat "pyhän vanhuksen" paikkaa hovissa, tuli vain kaksi todenteolla kysymykseen. Toinen oli uskonnonopettaja Mardari Montenegrosta. Hän oli nuori ja kaunis, tulisine mustine silmineen, ja sai hovinaisten suosion osakseen. Toinen, erakko Koljaba Kalugasta, vanha, rampa talonpoika pitkine hiuksineen, vaikutti kaikkiin mystikkoihin käsittämättömällä jaarituksellaan, jossa voitiin nähdä jokin syvempi ajatus.
Niinkuin nyrkinisku vaikutti yleiseen mielipiteeseen Shtsheglovitovin nimitys valtakunnanneuvoston esimieheksi 14 p. tammikuuta. Tämä oli Rasputinin viimeinen teko, joka vähää ennen kuolemaansa oli keisarinnalle esittänyt entisen, kiihkeästi vihatun oikeusministerin "ensimmäiseksi mieheksi", jonka avulla "kaikki on käyvä hyvin". Käsittäen aseman kokonaan väärin keisarinna valtakunnanneuvoston päätöslauselmassa 9 p:ltä joulukuuta näki monarkiaa vastaan lausutun uhkan. Shtsheglovitov kutsuttiin sitä torjumaan. Hän sai tsaarin antamaan käskyn, jolla poistettiin kaikki ne nimitetyt valtakunnanneuvoston jäsenet, jotka olivat yhtyneet joulukuun 9 päivän isänmaalliseen kehoitukseen hallitukselle, ja niiden sijaan nimitettiin jäykkiä taantumuksellisia. Kun valittujen jäsenten joukossa niinikään oli kuusi oikeistoon lukeutuvaa, niin tällä ryhmällä nyt oli ehdoton enemmistö. Sillä oli Shtsheglovitovin mielestä monarkia suojeltu kaikelta vaaralta, mikä oli uhannut sitä — valtakunnanneuvoston taholta.
Romahdus läheni. Sen tunsivat hämärästi kaikki nekin, jotka julkisesti olivat isänmaanystäviä ja salassa sotasaalistajia. Heidät valtasi hurja huvituskiihko, joka vuoden 1917 uudenvuodenvastaanotossa sai räikeän ilmaisun. Venäläisen elämän molemmissa polttopisteissä, Pietarissa ja Moskovassa, olivat kaikki ravintolat täpötäynnä meluavia ja nauravia ihmisjoukkoja. Kukitettujen pöytien ääressä istui sotarosvoja, keinottelijoita, hohtokivillä koristettuja kokotteja, varkaita, kiristäjiä, ilmiantajia, vanhoja ja nuoria elostelijoita ystävättärineen kirjavana sekaseurana. Kirkuminen ja naurunremakka voittaa musiikin. Vanhimmatkin ravintoloitsijat, jotka jo ovat ennättäneet nähdä paljon ihmeellistä ammatissaan, joutuvat suuttuneen hämmästyksen valtaan nähdessään sen yleisön, jota heidän on palveltava. Leveään venäläiseen tapaan se tahtoo huvitella — vielä kerran. Se tunne, että vallitseva järjestelmä, jota se saa kiittää asemastaan ja rikkauksistaan, arvomerkeistään ja jalokivistään, että rahaa-ansaitsevan isänmaallisuuden huijaus kerran on loppuva, on niinkuin kummitus seurannut sitä noihin kirkkaasti valaistuihin juhlasaleihin, ja vain alkoholin huumaus voi sen karkoittaa. Kun hallitus on ankarasti kieltänyt väkijuomien myynnin, niin pyydetään ja vastustamatta maksetaan satumaisia hintoja samppanjasta ja muista viineistä.
Senlaatuista hurjaa uudenvuoden juhlaa ei Venäjä vielä koskaan ole viettänyt, sanoivat yhdestä suusta pääkaupunkien ja maakuntalehdet. Sosiaalivallankumouksellinen Denj kirjoitti:
"Kuuletteko te sitä, te, jotka juoksuhaudoissa palelette? Yhtenä yönä on Pietari, Venäjän pää, ja Moskova, Venäjän sydän, teidän terveydeksenne kaatanut kurkkuunsa muutamia miljoonia! Kuuletteko te sen, te raajarikot ja sairaat, joilta sota on ryöstänyt kädet ja jalat, terveyden ja elämänhalun? Te köyhät, väistykää syrjään; tehkää tilaa, rehellinen väki, niille konnille, jotka varastavat miljoonia!"