He ovat sen kuulleet: talonpoika, työmies, ylioppilas, kaukana lumen umpeen tuiskuttamassa juoksuhaudassa, ja yhteisesti he sitten ovat antaneet vastauksensa.
16. LUKU.
Valtakunnan luhistuminen 1917.
"Vapauden aurinko nousee. Se ei säteillänsä ole valaiseva yksin Venäjää, vaan koko maailmaa, joka jännittyneenä idästä odottaa vapautustansa."
Kerenski 31 p. maalisk. 1917.
Ministeripresidentti ruhtinas Nikolai Galitsin ei ikänsä ja vähäpätöisyytensä tähden kyennyt olemaan hallituksen päänä. Sisäministeri Protopopov otti siis käsiinsä valtion johdon. Ystäviensä arvostelun mukaan hän oli miellyttävä, heikkotahtoinen mies, jolta puuttui valtiollista kokemusta, vihollistensa mielestä ryhditön kiipijä. Protopopov näki vallankumouksen olevan tulossa ja tahtoi edistää sen puhkeamista, voidaksensa sen musertaa.
Tammikuun 18 p. 1917 hän sai tsaarin antamaan käskyn, jolla duuman tammikuun 25 päiväksi ilmoitettu kokoutuminen lykättiin helmikuun 27 päivään. Virallisesti sanottiin syyksi sitä, että ministeripresidentti ei vielä ollut ennättänyt kylliksi tutustua asemaan Venäjällä eikä siis vielä ollut voinut valmistaa alihuoneen avajaisissa pidettävää puhettansa. Todellinen syy oli se, että sisäministeri ensin tahtoi rajoittaa semgoran vaikutusta ja lakkauttaa marraskuussa 1915 perustetun ylisotateollisuuskomitean "työläisryhmän". Edistysmielisen blokin valiokunnan entisenä jäsenenä hän tiesi, että semstvo- ja kaupunkiliiton oli määrä muodostaa runko parlamentilliselle hallitukselle. Työläisryhmästä hän aavisti, että siinä oli ydin työläisedustajaneuvoston perustamiseksi vuoden 1905 malliin ja että sillä oli aikomuksena anastaa käsiinsä hallitusvalta. Semgoran määrärahat vähennettiin ja käskettiin sen hajoittaa sisämaassa olevat lukuisat osastonsa. Myöhemmin myöskin sen monet rintamalla olevat avustamislaitokset olivat lakkautettavat. Ruhtinas Lvov, semstvoliiton johtaja, kääntyi Englannin lähettilään puoleen ja pyysi häneltä apua Venäjän hallitusta vastaan.
Niiden liittoutuneiden valtojen 45 valtuutetun joukossa, jotka tammikuun lopussa saapuivat Pietariin pitämään sopimusvaltojen neuvottelukokousta, oli myöskin lordi Milner. Hallituksensa toimesta hän koetti saada Nikolai II:ta luopumaan siihenastisesta sisäpolitiikastaan. Hänen lähetyksellään ei ollut menestystä. Silloin sir Buchanan päätti antaa tsaarin kukistua.
Helmikuun 9 p. "ylisotateollisuuskomitean työläisryhmä" vangittiin ja 22 p. se valtiopetoksesta syytettynä jätettiin sotaoikeuden tuomittavaksi. Sen jäseniä uhkasi kuolemanrangaistus. Tieto siitä synnytti Pietarin työväestössä vastalauselakon. Samaan aikaan levottomuus valtasi muunkin väestön, kun leipurit eivät enää myyneet leipää. Syyksi sanottiin liikennelaitoksen rappeutumista tai lumimyrskyjä, jotka estivät viljantuonnin.
Helmikuun 27 p. duuma taas avattiin, oltuaan kaksi kuukautta vastoin tahtoaan hajoitettuna. Vain kolme ministeriä oli tullut tilaisuuteen saapuville, niiden joukossa myöskin Galitsin. Mutta lupaamaansa ohjelmapuhetta hän ei nytkään pitänyt. Ikävystyneenä hän jonkin aikaa kuunteli intohimoisia syytöspuheita hallitusta vastaan. Sitten hän lähti tiehensä ja jätti virkatoveriensa Rittichin ja Voinovskin[29] tehtäväksi edustaa ja puolustaa hallitusta. Maatalousministeri Rittich, muuan venäläistynyt saksalainen, pyysi isänmaalliseen sävyyn duumaa unohtamaan vihan ja rakkaudesta uhattuun isänmaahan yksimielisesti kannattamaan hallitusta, joka rehellisesti ponnisteli varustaakseen kaupungit kaikilla välttämättömillä elintarpeilla. Edistysmielinen blokki piti hänen vetoamistansa isänmaanrakkauteen sopimattomana, hänen muonitusta valaisevia numeroitaan väärinä.