"Olkoon", ajatteli työmies ja aikoi mennä menojaan.
"Auttakaa!" huusi talonpoika.
Työmies riensi heti avuksi. Särkyneet kärryt vedettiin ojasta ja hevonen sidottiin puuhun kiinni.
"Teillä on kirves", sanoi talonpoika. "Te voitte minua auttaa, jos vaan tahdotte."
Työmies meni hakkaamaan koivun tienvierestä ja alkoi korjata kärryjä.
Se olikin pian tehty, sillä mies oli taitava.
Kun kärry oli korjattu ja hevonen valjastettu, nousi talonpoika kärryihin.
"Te olette auttanut minua hädän hetkellä ja minä kiitän teitä! Mutta minulla ei ole rahaa teille antaa. Ottakaa noita lastuja mukaanne kotiinne vietäväksi. Se olkoon teidän palkkanne."
Työmies katseli kun talonpoika ajoi tiehensä. Sitte kumartui hän ottamaan kirvestään, hymyili itsekseen ja pisti taskuunsa pari koivun lastua lapsilleen vietäväksi.
Kun hän tuli kotiin olivat lapset jo nukkumassa. Hän otti lastut taskustaan heittääkseen ne pois. Mutta lastut olivatkin kultaa.
Mies heitti kultalastut pirtin penkille ja juoksi metsätielle hakemaan enempi sinne jääneitä lastuja. Hän kokosi niitä sylillisen. Kun hän toi ne pirttiinsä, olivat ne vaan tavallisia koivun lastuja.