"Tulkaa tupaan!" sanoi äiti.
"Niin sanoi aina kaikille pikku Annikin", sanoi isä. "Sinä iltana, kun hän sairastui, sanoi hän: tulkaa tupaan, siellä on lämmintä ja kaunista! Senjälkeen ei hän enää ulos juossut."
He menivät kaikki tupaan. Äiti pani illallista pöytään ja laittoi vuoteet. Mutta hän käveli niinkuin unissa. Hän näki vaan veräjällä pikku Annin ja kuunteli hänen kirkasta puhettaan.
MUMMO
Avojaloin marssitaan,
Ei oo meillä huolta.
Mummon luokse kuljetaan,
Talo näkyy tuolta.
Siellä meitä odottaa
Hyvä marjamaito,
Mummo herkut valmistaa,
Mummolla on taito.
Voi ja leipä parahin
Mummon luona onpi,
Mummon tupa hupaisin,
Mummo mainiompi.
Mummo meitä tervehtii
Pikku porstuassa.
Ystävämme paras on
Koko maailmassa.
ILLALLA
Lunta jo heittävi talvinen taivas,
Pakkanen nurkassa paukahtaa.
Rusko se tallissa kauroja puree,
Vahti varkaita haukahtaa.
Illalla aikaisin pimeä pirtti
Saduksi muuttuu ja sammuu pois.
Unehen vaipuvat pienoset kaikki,
Äidillä vaikka montakin ois.
Äiti, hän kehrää, tuutua soutaa,
Isä pärehen sytyttää.
Uunin korvalla sirkka laulaa,
Lapsi kehdossa hymyää.