"Mutta jos he olisivat panneet rahansa pankkiin ja saaneet 4 % korkoa korolle, olisi heidän säästönsä ollut 4,450 markkaa.
"Huomaatte siis, ettei meidän tule ainoastaan säästää, vaan myöskin tehdä säästömme hedelmääkantavaksi.
"Rahoilla voin aina saada edellä mainittuja talouskaluja, jos niitä tarvitsen, mutta varmaa ei ole saanko aina rahoja noilla talouskapineilla, jos sattuisin rahoja tarvitsemaan. Sillä aina kun rahoista on puute, vähenee muun tavaran arvo ja rahan arvo kasvaa. Ja myydessäni tavarani sellaisena aikana tulen vahinkoon, jos minun nimittäin täytyy turvautua niihin säästöihin, joita olen vuosien kuluessa tehnyt, kooten itselleni paljon kalliita talouskaluja.
"Olen koko ajan otaksunut, että kaikki tahtovat säästää ja todellakin säästävät. Mutta kuinka moni sitte tosiaankin säästää? Niitä ei totta totisesti ole monta. En voi sanoa kenen vika on, mutta tahdon kuitenkin tuoda esille muutamia ajateltavia asioita. Sanoin äsken, kun puhuin työnteosta, että isännän on näytettävä hyvää esimerkkiä väellensä. Samoin tulee isännän olla väelleen hyvänä esimerkkinä säästäväisyyden suhteen.
"Miten paljon onkaan sellaisia taloja, joissa epäjärjestys ja siivottomuus vallitsee, ja melkein kaikissa näissä taloissa on syy siivottomuuteen talonväessä. Emäntä taikka isäntä on huolimatoin, eipä välitä kodistaan, vaan antaa palvelijoiden tehdä miten ne tahtovat. Ja kun palvelijat sen huomaavat, niin ei ole ihme jos rupeavat talon tavaroiden kanssa huolimattomasti menettelemään. Monissakin taloissa, joissa nyt köyhyys ja puute vallitsee, voisi varallisuus olla paljon parempi, jos isäntäväki olisi säästäväisempää ja ajattelevampaa talouttaan hoitaessa. Ja tällaisten talojen palvelijatkin ovat köyhempiä kuin hyvin hoidettujen talojen, vaikkakin heillä on samanlaiset palkat. Miksikä niin? Siksi etteivät he ole saaneet isäntäväeltään hyvää esimerkkiä, eivätkä oppineet kunnolla omaisuuttaan hoitamaan.
"Ette voi uskoa kuinka suuri on esimerkin voima? Tahdonpa kertoa teille pienen jutun Amerikasta. Olin palveluksessa erään tilanomistajan luona Michiganin valtiossa. Eräänä päivänä tuli sinne muuan nuori pohjalainen, Mikko Mikonpoika Laihialta. Hän oli luonteeltaan kiivas, kuten pohjalaiset ainakin, ja tilaisuuden sattuessa varsin kärkäs väkeviä juomia nauttimaan. Senvuoksi oli hän tällä, yhden vuoden Amerikassa olo ajallaan, joutunut monenlaisiin rettelöihin. Säästää ei hän ollut mitään voinut ja oli siis aivan köyhä. Isäntäni, joka oli kveekari, otti hänen palvelukseensa koetteeksi. Mikko oli kunnon työmies, mutta hänellä oli pahat tapansa. Muunmuassa noitui hän kerran uskonnollisen isäntäni läsnäollessa. 'Älä noidu', sanoi isäntä, 'ei se sillä parane. Minä en noidu milloinkaan.' — 'Ettekö te noidu milloinkaan', huudahti Mikko ihmeissään, sillä hän ei vielä tietänyt kveekarin uskonnosta. Mikko näytti pitkän aikaa arvelevalta. Isäntä koetti vähitellen taivutella häntä pois pahoista tavoistaan kveekarien lempeällä, ihmisystävällisellä tavalla. Mikko muuttui. Kun erosin hänestä kolmen kuukauden kuluttua, oli hän aivan toinen mies, kuin tullessaan. Hän eli sovinnossa ympäristönsä kanssa, oli jättänyt juonnin pois ja tullut säästäväiseksi.
"Kun heitin hänelle hyvästiä, sanoi hän: 'Jumala ties, mitä minusta olisikaan tullut, jollen olisi tänne saapunut. Olen oppinut niin paljon hyvältä isännältämme. Jään vielä kauaksi aikaa tänne, sen uskon.'
"Ystävällinen sana, hyvä kehoitus ja, ennen kaikkea, isäntäväen hyvä esimerkki vaikuttaa palvelusväkeen epäilemättä parhaimmalla tavalla. 'Siksi mieheksi tulee, mitä miestä palvelee', sanoo suomalainen sananlasku.
"No, tällä kerralla olen ehkä puhunut tarpeeksi! Ja koska huomenna on sunnuntai ja kaikki väki kotosalla, tahdon silloin jälkeen puolisen teille kertoa, millä tavoin minä olen säästänyt ja millä tavoin teen säästöni hedelmääkantaviksi."
* * * * *