"Mutta, hyvä Tahvo, etköhän nyt mene liian pitkälle epäilyssäsi. Ei suinkaan sinulla ole mitään syytä valittaa herrojen petollisuutta. Paljonhan sinulla on esimerkiksi ollut hyötyä meijeristäsi, ja sekin on yksi herrojen keksintöjä. Puimakone, jota olet herraskartanosta lainannut, ja joka on ollut niin käytännöllinen mielestäsi, on myöskin 'herrojen vehkeitä'."
"Niin, niin … mutta…"
"Älä sano mutta! Me talonpojat emme saa katsoa sellaisella epäluulolla kaikkea, mitä herrat ovat keksineet. Ja kuinka voisi maailma mennä eteenpäin, jolleivät muutamat työskentelisi ajatuksella, keksien parannuksia, joilla voidaan turhaa työtä poistaa, tahi moninverroin lisätä ihmisten työntuotteliaisuutta. Kuinka paljo aikaa ja rahaa sen kautta säästetään? Ja ei suinkaan sillä tahdota talonpoikia pettää?"
"No, no Risto, ei nyt sentään niin pitkälle mennä. Kyllä nuo laitokset, joita mainitsit, ovat hyviä, mutta minä tarkoitin etupäässä rahoja-hoitavia laitoksia. Onhan meillä pankkia…"
"Mutta kukas on pankit keksinyt?" keskeytti vilkkaasti Risto. "Ja jos kerran pankit hyväksytään, jotka myöskin ovat herrain keksintöä, miksi ei sitte henkivakuutusta? Ovathan samat herrat voineet keksiä pankki-keksintönsä jälkeen jotain niin edullista kuin henkivakuutus on! Ja koska henkivakuutus on jo elänyt näin kauan ja osoittanut niin hyviä tuloksia, on se kyllä vielä voittava alaa ja saava itsepäisimmätkin vastustajat puolelleen. Ja miksikä sinä, Tahvo, vastustat henkivakuutusta? Pane pois ennakkoluulot! Tiedän jo edeltäpäin mitä verukkeita tulet tekemään."
"Olispa soma kuulla", sanoi Tahvo myhähtäen.
"Ensiksikin sanot: Kyllä minä jätän tarpeeksi omaisuutta perillisilleni. Taloni on velatoin ja siinä on kylliksi. Ja kyllähän asia voi siltä näyttääkin. Mutta katsos, eihän 'varovaisuus vahingoita' eikä 'lisä luotansa lykkää!' Sinulla on nyt neljä lasta ja saat kenties vielä viidennen. Vanhin poikasi Juho rupeaa varmaankin tämän talon isännäksi ja lunastaa toiset osat sisaruksilta. Tietysti koetetaan tilan hinta panna niin alhaiseksi kuin mahdollista. Talo on ainakin 40,000 markan arvoinen, näin meidän kesken. Mutta en minä usko, että nuoremmat sisarukset saavat enempi kuin minäkään aikoinani, siis 5,000 markkaa.
"Juholla on siis taloutta alkaessaan velkaa 20,000 markkaa, ja onhan siinä kylliksi. Ja sen lisäksi jäävät vielä nuorimmat sisaret kotiin vähille osille.
"Sinä jätät mielestäsi kylliksi omaisuutta jälkeesi, mutta sinä et ole tullut ajatelleeksi, että omaisuutesi voisi arvoltaan alentua kuoltuasi. Voithan esimerkiksi kuolla sellaisena aikana, jolloin maassa on nälänhätä ja köyhyys, jolloin maitten arvo on mitätöin, ja jolloin omaistesi on vaikea suorittaa niitä maksuja, joita sinä jätät jälkeesi. Lyhyesti: sinun perillisilläsi on kyllä maata ja tavaraa, mutta heillä ei ole rahaa, jota tarvitsisivat, ja he eivät voi rahaa mistään saada. Silloin olisi sinun henkivakuutuksesi heille suureksi siunaukseksi. Aina kuin perheenisä kuolee, tarvitaan rahoja. Aina on hän jättänyt jälkeensä jonkunlaisia raha-asioita, jotka silloin täytyy selvitellä. Senvuoksi täytyy ymmärtäväisen perheenisän punnita tarkoin, millä tavoin hän perheensä onnea voisi valvoa."
"Kyllähän se niin voisi olla, mutta kun on jo elänyt näin vanhaksi, niin…"