"Jos sinulla olisi ollut tällainen henkivakuutus, olisit sitäpaitsi aina saanut olla varma siitä, että olisit jättänyt jälkeesi 6,000 markkaa, milloin ikinä olisitkaan kuollut. Varmaan olisit myöskin nuorempana ollessasi monta kertaa saanut olla huolettomammalla mielellä, vaikka sinulla olikin velkoja ja — pieniä lapsia."
"Niin," sanoi Kerttu-emäntä, "tosiaankin oli Tahvolla monet huolet siihen aikaan, kun naimisiin menimme. Eräänä katovuonna puhuikin hän siitä, minne me mahtaisimme joutua, jos hän kuolisi. Mutta minä kehoitin häntä aina luottamaan Jumalaan ja Hänen ihmeelliseen johtoonsa. Ja Jumala onkin meitä aina auttanut. Totta on, että rehellinen työ kantaa hedelmän ilman joutavia henkivakuutuksia, tai muita ihmiskeksintöjä."
"Vai niin, Kerttu; vai kuulut sinä sellaisiin naisiin, jotka eivät salli miestensä vakuuttaa henkeänsä", sanoi Risto. "Mutta miksi olet henkivakuutusta vastaan? Tietysti tulee meidän luottaa Jumalaan ja antaa tiemme hänen käteensä, vaan emme saa kuitenkaan olla asioistamme huoletta. Onhan Jumala antanut meille ymmärryksen, että sitä oikein käyttäisimme. Olet kai sinä lukenut vertauksen hyvin ja huonosti hoidetusta leiviskästä? Varmaankin sinä muistat Jumalan käskyn: Järjestä taloutesi, sillä sinun pitää kuoleman. Samoin kuin tämä käsky tarkoittaa ihmisen henkistä valmistumista, tarkoittaa se myöskin ihmisen aineellista valmistusta, taloutta ja perhettä. Jumala, joka on avioliiton säätänyt, on myöskin samalla määrännyt miehen vaimonsa ja perheensä ylläpitäjäksi ja hoitajaksi. Sentähden tulee miehen aina pitää taloudelliset asiansa sellaisessa kunnossa, että hänen vaimonsa ja lapsensa voivat huoletta toimeentulla, jos surman viikate hänen elämänsä langan katkaisee, ennenkuin hän on ehtinyt koota niin paljon omaisuutta, että hänen lapsensa voivat tulla sillä kasvatetuksi, ja vaimonsa saada siitä tukea vanhoille päivilleen. Tässä ei auta ainoastaan työ, vaan tässä tarvitaan myöskin ymmärrystä ja älyä. Ja se, joka käsittää jonkun asian hyödyn ja tärkeyden eikä kuitenkaan sitä tee, on rikkonut kaksin-kerroin." —
Tässä keskeytti Risto puheensa, sillä hän huomasi kaksi miestä, jotka astelivat maantieltä pihaan päin.
"Näkyy olevan itse kirkkoherra", sanoi Tahvo nousten seisaalleen, "vaan tuota toista en tunne."
Emäntä nousi myöskin ja tarkasteli tulevia. Sitte laskeusivat sekä isäntä että emäntä portaita alas ja menivät pihalle kirkkoherraa vaataan.
Väki nousi kaikki seisaalleen ja puhelivat hiljaa keskenään.
"Kukahan lienee tuo vieras, joka on kirkkoherran mukana", sanoi Matti Ristolle. "Ei se vaan ole tämän pitäjän miehiä, siitä olen varma. Mutta emmeköhän me lähde tästä huoneeseen", lisäsi hän.
"Eikä mennä. Ollaan vaan tässä kunnes tulevat. Mitäpäs me pelkäämme", sanoi Risto.
Samassa lähenikin isäntä ja emäntä vieraineen. Kaikki tervehtivät kirkkoherraa ja hän tervehti ystävällisesti kaikkia.